FFHolmin kadonneet vuodet perttuk:n mukaan: Prologi

perttuk haluaa kertoa FFHolmin kadonneista vuosista, koska tämä ei siihen itse suostu:

Bokserit on valm. Kamputseassa ja sukat Turkissa.

Juhannuspsykoosi, kuten muutkin psykoosit, on vakavan mielisairauden tila, jossa ylikuormittuneen ihmisen psykologiset selviytymiskeinot ovat riittämättömät, mikä johtaa ajattelutoimintojen hajoamiseen. Kenties tämä mekanismi selittää, kuinka FFHolmin muistelmat hyppäävät vuodesta 2009 (osa 3) äkillisesti vuoteen 2o14 (osa 4). Onneksi minä, perttuk, pystyn elämään nämä vuodet uudelleen FFHolmin näkökulmasta ja jakamaan ne teillekin, arvon lukijat.

Ne ajat eivät tule ikinä takaisin.

Olkoon tuo FFHolmin toteamus hänelle lohdullinen tae.

Päiväkirjan pitäminen on homojen hommaa. Silti, ihme kyllä, minä, perttuk, olen pannut muistiin miltei jokaisen elämäni päivän keskeisimmät tapahtumat vuodenvaihteesta 2006–2007 alkaen. Jos joku siis väittää kirjoituksissani olevan virheitä, hän selvästi muistaa itse väärin.

FFHolm kokoaa ympärilleen hirmuisen jengin

Elämäni olisi voinut kehkeytyä aivan erilaiseksi. Voisin olla ikuisen juhannuspsykoosin vankina. (Kuka sanoo, etten ole juuri nytkin? Mutta voisin olla eri tavalla.) Kirjoitin tähän sentimentaalista paskaa, mutta päädyin korjaamaan asian backspacella. Sanotaan vain tiiviisti, että FFHolm joskus lukioaikaan muistaakseni soitti minulle ja kutsui minut kaveriporukkaansa vapaa-aikaa viettämään. Hän jotenkin sanoi minun olevan yksi kavereista. En ollut ajatellut sitä niin. Kiitti.

dildot

Suomen nuoriso

Krapulat ovat tupsahdelleet kuin tarkoituksella tasaiseen tahtiin satunnaisiin mutta jotenkin merkityksellisiin elämäni hetkiin. Kuin G-Man, joka tarkkailee minua creepysti oksettavine salkkuineen.

[perttuk:n päiväkirja] Ystävänpäivänä [2007] olin [FFHolmin] mökillä käymässä. Mukana olivat myös [2 ystävää ja Ronald McMagickSS] –– Itse join 2 × 0,44 l tölkit Otto-lonkeroa ja olin hieman humalassa. –– Olo oli ihan OK, mutta nukkumaan mentyäni tuli paha olo. Krapulan oireita: päänsärkyä, levottomuutta. En voinut nukkua kunnolla. Yön mittaan oksensin muutaman kerran. Olin kalpea ja vapisin. Nukuin koko yönä ehkä 2 h. Niinpä jouduin jäämään pois penkkareista 15.2.

FFHolm on edelleen katkera siitä kilosta penkkarikarkkeja, jonka kuulemma hänelle lupasin kun hän nouti karkit minulle puolestani. Siitä minun päiväkirjassani ei ole mitään merkintää.

Rakkaus

Tässä blogissa on esitetty eräitä näkemyksiä ”rakkaudesta”. Vääristyneitä näkemyksiä. Totuus on jotakin paljon ihmeellisempää. Rakkaus on todella määriteltävissä vain uskonnollisessa kontekstissa. Toisten mielestä Jumalan tuominen keskusteluun on kuin Hitler-kortti, joka mitätöi puhujan kaikki kommentit kertaheitolla. Mutta ei realiteetteja voi kieltää! (Jumala on siis realiteetti.)

Oletko joskus ihmetellyt, miksi ”rakkaus” ei olekaan sitä mitä luvattiin? Ongelmana on se, että jotakin, joka ei ole rakkautta, nimitetään nykyisin rakkaudeksi ja kuvitellaan, että ihmiskunnan kollektiivinen perimätieto todellisesta rakkaudesta pätisi siihen. Ei ihmekään, että rakkaus on Hukalle evolutiivisesti konservoitunut kemiallinen reaktio aivoissa sen pimentämiseksi, että olemme kuolevaisia kiimaisia apinoita.

Todellisuudessa rakkaus ei voi olla evolutiivisesti konservoitunut eikä se ole tunne. Rakkaus on sitä, että tekee asioita vain ja ainoastaan toisen hyväksi, omasta edusta täysin välittämättä. Sellainen johtaa luonnonvalinnassa sukupuuttoon. Se ei siis ole tästä maailmasta.

FFHolmin jengistä yhä hirmuisempi

Välivuotenani 2007–2008 pääsin monesti kolmanneksi pyöräksi FFHolmin ja Ronaldin illanviettoihin. Heillä oli musikaalisia lahjakkuuksia ja harrastuksia, minulla ei. En ottanut paineita, toisaalta sopeuduin meininkiin avoimin mielin. Voinpa kehuskella olleeni jopa Mayhemin keikalla.

[perttuk:n päiväkirja] –– tosi taitavasti ja neliäänisesti. Konsertin huonona puolena oli arviolta 10-minuuttinen puhe, jonka piti joku mies ––

Hups, tuo olikin Kuopion ortodoksisen katedraalikuoron konsertista. Olin pyytänyt Ronaldiakin sinne mukaan, mutta jouduin lopulta menemään yksin.

[perttuk:n päiväkirja] Huolestuttavasti [FFHolm ja Ronald] puhuivat myös jostain kovasta ideologiasta bändilleen. Uusi ideologia sisältäisi nationalismia ja elämän arvon vähättelyä. ¶ Ennen keikkaa [Ronald] tapasi netissä löytäneensä [sic] ystävän Hellän edessä. Lyöttäydyimme heidän seurueeseensa. ¶ Näimme Sightlessin ja Searsin (yhtyeitä).

Huolestuinkin ihan aiheellisesti, sillä myöhemmin FFHolm ja Ronald tutustuivat – arvatenkin taiteellisia vaikutteita ammentaakseen – kahteen kovan luokan taparikolliseen. FFHolm kyllä uskaltaa ihan mitä vaan! Itselläni rakon hallinta pettää jo ajatuksestakin, että törmäisin tuohon väkivaltarikoksiakin tehneeseen parivaljakkoon vahingossa… Ja FFHolm on juuri sellainen, että hän voisi minulta mitään kysymättä kutsua heidät vaikka mukaan tyypillisille retkillemme pussikaljoittelemaan Eteläpuistoon. Ihme kyllä olen välttynyt.

juuso

Nasun heikkona puolena voidaan pitää täyttä arvostelukyvyn puutetta, mitä tulee sen kavereihin.

Yllä olevaan kuvaan liittyy FFHolmin muisto. Soitimme Sorsapuistossa viimeistä kertaa vanhalle ystävällemme. Olimme hakeneet Alkosta ”halpaa skumppaa” ja istuimme puistonpenkillä. Tuolloin yhtäkkiä pembroke juoksi FFHolmin syliin ja katsoi häntä silmiin. Koira oli ihan kreisi. Hemaiseva koiranomistajamuija juoksi perästä. Oliko se enne?!

Ystäväpiirissämme tapahtui pientä disintegraatiota valmistuessamme ylioppilaiksi. Sympaattinen mutta myös omapäinen ja jälkikäteen arvioiden epävakainenkin kaveri muutti heti Helsinkiin paremman elämän perässä. Soitin hänelle kännipuheluita kuin vanhalle exälle, jota minulla ei ollut. Yleensä FFHolmin ja Ronaldin yllyttäminä. (He ovat yllyttäneet minua menestyksekkäästi ties mihin, mutta siitä myöhemmin.) Toiseksi viimeisessä puhelussani trollaamiseni nauratti minua, mutta peitin sen taitavasti vaikutelmaan kuin olisin ollut purskahtamaisillani itkuun. Viimeisessä puhelussani, Sorsapuistossa kuten yllä mainittu, tämä vanha kaveri uhkasi soittavansa poliisit perääni jos menisin häntä Helsingissä tervehtimään. Sen pituinen se. Silloin poistimme yksissä tuumin hänen numeronsa kännyköistämme. (Paitsi että Ronald paljasti poistaneensa sen omin päin jo kauan aikaisemmin.)

Nykyään minulla onkin lähestymiskielto tuohon kauan sitten Helsinkiin kadonneeseen kaveriin. En saa olla puolen kilometrin säteellä hänestä, mikä selittää, miksi en voi vierailla Hukankaan luona… 😦 Vaikka kovasti haluaisin. Kun tämä kaveri on Auroran sairaalassa, en voi käydä edes olympiastadionilla! Olenko ansainnut näin tiukan lähestymiskiellon? Oliko se muka kamalaakin häirintää, kun minä… Mutta hetkinen, nyt minä syrjähdin aivan asiasta, pointtihan on FFHolmin muistelmien täydentäminen eikä oman elämäni läpikäynti. Asiaan!

img_5119

Ei voi väittää, että kukaan tässä kuvassa – kuvaaja mukaan lukien – olisi ollut täydellisessä derivointikunnossa.

Syksystä 2008 FFHolm siis oli sivarina kansalaisopistolla. (Hänen itsenäisyyspäivänsä 2008 muistutti omaa tämän kirjoituksen kirjoittamista seurannutta työpäivääni.) Muistan meidän jokusen kerran aloittaneen illanvieton hämyiseltä kansalaisopistolta. Kerran olimme jopa niin hyvissä voimissa, että juoksimme sieltä keskustaan asti. Mieleeni on jäänyt myös se, että FFHolmin työ sivarina todella vaikutti lusmuilulta – FFHolmin oma muistelo noilta ajoilta paljastaa kylläkin yksityiskohtia, jotka eivät ilmeisesti absurdiuttaan olleet tallentuneet pitkäkestoiseen muistiini.

Vuoden 2009 koittaessa olin aloittanut akateemiset opinnot, mutta sosiaalisen rajoittuneisuuteni takia en oikein ystävystynyt opiskelutovereideni kanssa. Sitä enemmän minulta liikeni viikonloppuja kansalaisopistolta aloiteltavaksi. Kun eräs neiti total disaster, tai miksi häntä nyt kutsutaan, kävi FFHolmia tapaamassa, olin jo Euroopan raiskauspääkaupungissa työn touhussa. Jäin autuaan tietämättömäksi tästä tapaamisesta, joka ei mikään mullistava tapaus ollutkaan. Tuossa kohden emme voineet aavistaakaan, mitä kaikkea tulevaisuus toisi tullessaan.

Ne ajat eivät tule ikinä takaisin.

–perttuk

Mainokset

Peter North kertoo juhannuksesta ja elämästä selviämisestä

Tällä kertaa eetteriin astuu Peter North mukanaan täysi säkillinen tiedonsiemeniä, joita hän aikoo kylvää vaivalla kyntämiinsä peltoihin. Nyt annan äänen itselleen Peterille:

Kun Tahvo antaa periksi punatukkaisen tytön suhteen, on tästä maailmasta kaikki toivo menetetty.

-SETÄ

Näin voidaan tiivistää osaltani eräs jokusen vuoden takainen juhannus. Sen lisäksi että Hukka juotti poissaollessani ja mitään kysymättä viinani majapaikassamme vierailleille henkilöille ja tuli tuomaan yöllä (tai päivällä, kuka näiden eroa edes kaikessa villissä juhannushuumassa tunnistaa) lämpöä minulle painamalla luisevan ruumiinsa kiinni omaani, kenties hakien miehisestä, testosteronia kumpuavasta rasvakerroksestani itselleen jotain elämää suurempaa, kyseinen usean päivän jälkeen raskaaksi käynyt tanssireissu säilynee muistoissani yhtenä harvoista tilaisuuksista joissa harrastin pernteistä piiritanssia erään suomalaisen esiintyjän tahtiin herran J kanssa.

Keskellä kylmintä ja pimeintä kaamosta pohjoisella pallonpuoliskolla on paras hetki muistella niitä valoisimpia (ja silti kylmiä kts. ”juhannus”) aikoja menneiltä vuosilta, jottei isoisän perintöhaulikko näyttäisi liikaa ystävältä.

Kun ensin saavuin alueelle, oli tavoitteenani löytää Hukka ja hänen seurueensa suuresta väkijoukosta, joka oli ilmaantunut luonnonkauniin järven rantaan keskelle metsää, viettämään juhannusta rakkauden- ja viinanhuuruisissa tunnelmissa. Kumpi näistä sitten on se pahempi päihde ja suurempi paha ihmiselle pitkällä kantamalla, palataan siihen kohta. Mahdollisesti.

Saavuttuani pelipaikalle huomasin, ettei mennyt aikaakaan, kun telttani oli jo pystyssä, ei ihme sinällään, sillä meillä oli samassa läheisyydessä kulkuvälineessään majoittuneen Tahvon lisäksi huomattava määrä lajimme naaraita, ja luonnollisesti kaltaiseni kiistattoman alfauroksen täytyi vakuuttaa naiset kilpailukyvystäni lähistön muita miehiä vastaan. Kerrottakoon heti alkuun silti, että tällä(kään) kertaa en vähäisiksi jääneistä yrityksistäni huolimatta löytänyt itseäni rintavampaa/reikäisempää seuraa tilanteesta, jossa viina on virrannut vaikkakin pääsin yllättävään intiimiin kosketukseen erään seurueeseen kuuluneen kanssa.

sepe.jpg

Näen itseni sosiaalisesti jokseenkin taitavana henkilönä, mutten ole ikinä käsittänyt, miten ja ylipäätään miksi lähestyä heikentyneessä tilassa olevia vastakkaisen sukupuolen edustajia pariutumismielessä. Se henkilö, jonka arviointikyky ja oma minuus on vesittynyt ja hukkunut kuningas alkoholin (kaikki kunnia kuninkaalle!) voimasta, ei omaan päähäni ole sopiva kokelas edes olemassaololle; tämä selittänee osin oman ajoittaisen runsaan holin nauttimiseni. Miten useat sukupuolitaudit on kyseisissä tanhuissa vaihdettukaan ja miten monet parisuhteet rikottu. Toki tämäkin kertonee nk. rakkauden vahvuudesta. Kuten Hukka on asian blogissa jossain muodossa aiemmin esittänyt, kyseessä on kemiallinen reaktio aivoissa, joka sekoittaa kaiken logiikan ja antaa vallan primitiivisille haluille, jotka puolestaan antavat naisille omalta osaltaan pahimpien oireiden hellitettyä (olettaen että he ovat kykeneviä kyseiseen tunteeseen) mahdollisuuden hyödyntää ns. pidättäytymistekniikkaa saadakseen haluamansa – ajaen tällä heikommat miehet tekemään täysin sekopäisiä asioita. Kehotan kaikkia toistaiseksi elämänhalunsa ja täyspäisyytensä säilyttäneitä pysymään kaukana kyseisestä huumeesta.

Tämän herran vuoden 2017 vaihtuessa tein lupauksen itselleni olla tekemättä lupauksia. Kuten olettaa saattaa, lupaus ei tule pitämään. Saimme sentään FFHolmin kanssa aikaiseksi psykoiskelmää humpan muodossa. Maininnan arvoista on myös, että kappale on muutamassa päivässä saavuttanut YouTube-kanavallaan verrattain paljon katselukertoja, lienee hitti tulossa. Rovaniemi on helvetin kylmä, mutta naisesi on vielä kylmempi. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja opettakaa heitä olemaan välittämättä mistään.

Tahvo nautti monenlaisia päihteitä ja useasti ehti sammua ennenkuin ehdin häntä nähdä leirissämme. Kaikki hetket hänen kanssaan olivat verbaalisesti puhdasta kultaa. Tahvo ei päässyt millään yli seurueemme punatukkaisesta naisesta ja muistutti jatkuvasti, miten kaunis tämä on. Itse antaisin perinteisellä asteikolla naiselle kolme viidestä (toim. huom. tulosta FFHolmin sekä perttuK:n kokoama asteikko seinällesi). Tahvo oli usein kyseenalaisessa tilassa ajoneuvossaan ja kerran sen ulkopuolella tiedottomalta vaikuttaen. Itse jäin ihmettelemään, että vaikka Tahvo oli kokenut kovia elämässään, tuliko hänen ratkaisunsa sijoittaa huomattava summa rahaa kesätapahtumaan ja olla suurin osa täysin poissa tästä maailmasta tai sammuneena itselleen mielekkääksi. Ainakin siihen asti kun tajusin, että kyseinen toimintatapa on käytössä valtaosalla suomalaisista lähes missä vain tilanteessa työtä lukuunottamatta. Alkoholi, tuo kaiken kevyeksi ja hauskaksi muuttava ihmejuoma, tulkoot sinusta myös vuoden 2017 hittituote. Kaikkien suomalaisten maksojen sekä sydän- ja verisuonisairauksien puolesta haluan sanoa: Kiitos että olet olemassa.

sepe2

Päihteiden kohtuukäyttö kuuluu oleellisesti Suomen kesään.

Tarinani on harhaillut monen pisteen ja universumin totuuksien kautta kohti loppuaan. Ja hän näki että se on hyvä (huono). Tämä lyhyt tarina on 100% tosi hänen mielessään, joka sen niin tahtoo uskoa.

Unohtakaa rakkaus ja riippuvaisuus. Ottakaa vastaan rappio ja kaaos, juhlistakaa elämäänne kuolettamalla sisimpänne ja tunteenne sillä vain niin voitte löytää todellisen onnen.

Monesti mainituista, perinteeksi muodostuneista keskikesän karkeloista on vuosien varrelta jäänyt itselleni useita lämpimiä ja ainakin saman verran kylmiä muistoja. Pelastin banjoa munasillaan soittaneen kilttimiehen henkiparan hänen sammuttuaan leirinuotiolle rakeiden sataessa. Kenttäsuihkuni on edelleen useasti aiemmin esiintulleen seurueen edustajalla Turussa, sydämeni sysijäässä järvessä ja mieleni jo tulevan illan viskilasillisessa. Miten muutenkaan itseään pääsee pakoon kuin toteuttamalla alkoholismia tai täydellistä absolutismia, vegaaniutta ja selibaattia? Minä tykkään saunasta, lihasta ja oluesta, saatan joskus jopa saada siivun naista ja haista hielle ja paskalle niinkuin miehen kuuluu. Minä olen Peter North.

Juhannus-FFHolmin muistelmat, osa 4

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ja juhannus ilman viinaa on pääsiäinen.

– Hra Ämpäripää

Juhannusseikkailu 2014

Perjantai

Juhannuksen lähestyessä Mastermind Hukka saapui Tampereella viikonlopuksi. Tästä alkoi toistaiseksi elämän ainoa Juhannusseikkailu, jota täytti huumaava into, onnen tunteet, ystävyys sekä absolutismi.

Hain Hukan rautatieasemalta, minkä jälkeen suuntasimmekin Herwoodiin dyykkaamaan lakkautetun Hervannan lukion jätelavaa, josta lainasimme mukaamme mm. karaoke-DVD-soittimen. Tästä jatkoimme battle stationille painamaan edellisenä talvena nauhoitetun CD-R-splitti-demon kappaleita. Tuotoksessa Jäätävä Sheriffi & Debuty Jysäri (kirjoitusvirhe vakiintunut) esittelivät maailmalle uuden musiikin suuntauksen – psykoiskelmän – samalla, kun Hukan hempeä noise-projekti tarjoili rakkauden täyttämiä pörinä-ääniä väliin. Kannen elovena-tyttö kuvasti kaukaista onnea ja valheellista muistoa rakkaudesta, kun taas synkät kallot näyttävät meille, että lopulta joku vain kaivaa meidän luumme hautausmaan jätekasasta ja käyttää jäännöksiämme okkultistisiin rituaaleihin.

Demoa painettiin joitakin kappaleita, joista yksi on päätynyt Pertti Kurikan vokalistille. Paketin mukaan laitoimme lisäksi yhtyeen tarran, alkoholinkulutuksesta valistavan muovilärpäkkeen, esitteen ehkäisymenetelmistä sekä raskaustestin neitsytraskauksien varalle. Kuten arvata saattaa, suurin osa noista artefakteista oli peräisin Hervannan lukion roskiksesta.

00

Kun olimme saaneet miehisen työmme tehtyä söimme lounaaksi ranch-maustettuja sipsejä, minkä jälkeen lähdimme akustisen kitaran kanssa Hervannan iltapäivään. Surujen kitara -esityksemme ei saanut juurikaan kuulijoita. Joku huuteli kyllä Speedyksi ja Sakuksi. Myönsin Hukalle täyskultaisen hiihtomitalin, jonka olin niin ikään dyykannut roskiksesta.

1

Tässä vaiheessa juhannuksen suuntaus oli vielä vähän pimennossa. Käyttöbudjettimme oli varsin pieni, joten emme voineet lähteä hulluttelemaan kuin Brunein sulttaanit. Koitimme kovasti miettiä, mitä tekisimme ja yhtenä vaihtoehtona olisi ollut Tampereen keskustan juhannusfestarit. Jotenkin ne tuntuivat kuitenkin liian banaaleilta, minkä takia päädyimme toteuttamaan extreme-ratkaisun eli infiltroitumaan juhannustansseihin.

Pikaisesti opettelimme youtuben avulla kaikki pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvät tanssinlajit mukaan lukien stripteasen ja lap dancen. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin jonkun sambabändin videolla esiintynyt rumbali ”mä raiskaan sut kujalla” -ilmeineen. Tanssipaikaksi valitsimme Kangasalan Kisarannan, koska siellä oli kuulema aina lihaa tarjolla. Niinpä päätimme sitten pelata varman päälle, joten otimme sinisen pakettiauton. Takaloosterissa oli sitten tilaa isommallekin sotanorsulle. Minulla oli muutenkin silmät laseroitu samalla viikolla, minkä takia optiset aistini eivät olleet parhaassa iskussa. Kerrostaloni pihassa oli eläkeläisiä toteuttamassa jokavuotista makkaranpaistofiksaatiotaan. Kerroin heille, minne olimme menossa, jolloin yksi heistä totesi, että ”siellä onkin suuret SEMBALOT tänään”[klikki päässä]. It was a magick word to be.

Kisarannalla maksoin itseni ja Hukan sisälle ja astuimme hämyiseen tanssipaikkaan. Heti ovella alkoi pelko kiivetä punttia pitkin. Paikan päällä olivat todellakin SEMBALOT täydessä käynnissä. Maailma oli vieras, pelottava, ahdistava. Emme olleet koskaan nähneet sellaista. Miehet olivat lyhythihaisissa kauluspaidoissaan ja naiset kirjavissa kesämekoissa. Itse olin valmistautunut paikalle halpakaupan halvimmalla puvulla, johon olin neulonut black metal patcheja piilottamaan halpaa kuosia. Hukan ulkonäköä en viitsi edes kuvailla – katsokaa alapuolisesta kuvasta. Jotenkin tuntui, että oltiin väärässä paikassa. Olimme varmaan paikan ainoat reuhkapäät, vaikka väkeä oli kuin pivossa.

Istuimme salin reunalle hiljaisina katselemaan meininkiä. Bändi soitti runkkausbiisin Bamboleo, joka muuttui päässämme heti SEMBALAY-OHksi. Pakokauhu kasvoi niin suunnattomaksi, että poistuimme lavan taakse katsomaan juhannuskokkoa. Uuden rohkaisun jälkeen jäimme taas katselemaan parinvaihtoa lavan reunalle. Hukka vaani kyykkyasennossa alapuolisessa kuvassa esiintyvän puukorokkeen kaiteen alla. Paikalle pysähtyi joku eläkeläinen emännäntyöntäjä kommentoimaan, että Hukka näytti ihan talebantaistelijalta bunkkerissaan. Jaksoimme ehkä tunnin verran tätä maailmaa, kunnes lähdimme taivaansinisellä pakulla ja hyvin mietteliäinä takaisin kohti Hervantaa.

2

”Mitä vittua noi tekee?”

 

Lauantai

Päivän kulutimme kaiketi syömällä ranskalaisia ja rancheja. Mitään muistikuvia tästä ei ole, mutta se ei ainakaan johtunut viinasta. Olimmehan vannoutuneita absolutisteja.

perttuk soitti omaksi onnettomuudekseen. Kerroimme, että halusimme päästä taas juhannustansseihin katsomaan suurta idoliamme Janne Hurmetta. Tiesimme, että perttuk:lla oli ohjelmakuolio oman juhannuksensa suhteen. Hän lähtikin mukaan ilman sen suurempaa yllyttämistä, vaikka suhtautuikin vanhasta kokemuksesta varautuneesti Hukan persoonaan. perttuk oli omatoimisesti päättänyt pukeutua Härski-Hartikaisen paikattuihin farkkuihin, ja näyttikin siltä, että hän olisi ollut menossa laittamaan jotain romuja kuntoon.

Tällä kertaa tanssipaikka oli kauempana, Oriveden Talviaisissa korkean mäen tai harjun huipulla. Paikalla totesimme, että sekä perttuk:lla että Hukalla ei ollut lainkaan käteistä lippujen ostoa varten. Tämä ei ollut sinänsä yllättävää Hukan kohdalla, mutta perttuk oli perseaukinen, vaikka hän tienasikin ainakin 7 000 € kuussa. Maksoin siis koko porukan sisään kaikilla käteisilläni.

Minä ja Hukka istuksimme hetken siinä lavan pihalla oven vierellä herättämässä huomiota. Paikallinen järkkärinainen kysyi, että olemmeko esiintyjiä. Eräs eläkeläinen kertoi taas, että hänen iskelmäuransa oli maksanut hänelle useamman avioliiton, talon ja koko omaisuuden. Olimme edelleen täysin munattomia lässyperseitä, joten kiipesimme lehterille katselemaan jengiä. Ylhäällä juttelin lisää järkkärinaiselle, joka hyvin pian kertoi uskovansa telepatiaan ynnä muuhun höpöön. Koska takanani oli hyvin vähän tilaa, en voinut tehdä klassista poistumista takavasemmalle vaan jatkoin juttelua. perttuk ihmetteli, miten lyhyessä ajassa sain toisesta ihmisestä selville sellaisia asioita. Kysyin voisiko järkkärinainen joskus koutsata minua vähän tanssien suhteen, mutta hän ei oikein ymmärtänyt viestiäni, vaan suositteli hyvää tanssikoulua. Sen sijaan hän oli kovin kiinnostunut Jäätävästä Sheriffistä ja Debuty Jysäristä. Tämä johtui mahdollisesti tavasta, jolla esitimme taitomme ja asiamme. Sitten tauollaan nainen meni laulamaan karaokessa Popedaa ja Yötä, jotta kuulisimme, kuinka hyvin hän osasi laulaa. Hän näes oli ottanut laulutunteja ja etsi iskelmäyhtyettä. Annoimme hänelle seuraavan LINKIN jatkoa varten, koska tiesimme hänen haluavan mukaan.

3

Jäätävä Sheriffi ja Debuty Jysäri juhannustansseissa

Menimme sitten moshaamaan lavan luo itsensä Maestron Janne Hurmeen tahdissa. Tauolla Maestro kävi vaivihkaa pihassa tupakalla lämmittelemässä bändäreitään lihan himoja varten. Olimme järkyttyneitä, koska lavan ulkopuolella suuri idolimme näytti aivan aikansa eläneeltä pultsarilta, Runosmäen Ruusun mieheltä.

Toinen bändi jatkoi taustalla ja naistenhaku oli alkanut. Joku tyttö kävi hakemassa perttuk:ta tanssimaan ja he antautuivatkiin villiin kehojen väliseen sykkeeseen, joka näytti suorastaan rakastelulta. Uskonkin, että kahden tanssin aikana perttuk kaivoi ruiskun taskustaan ja väkijoukon keskellä vaivihkaa hedelmöitti tytön kantamaan suuren rakkauden yön tulosta. Parin hekuma ja nautinto olivat niin valtavia, että ihmiset saivat orgasmeja jopa kymmenien kilometrien päässä tanssilavasta.

Jälkeen päin, kun rakastuneiden pari erosi viipyillen toisistaan, alkoi ankara hiillostus, jonka aika perttuk kertoi telepaattisesti saamansa tiedot tytöstä: Tämä oli tuore abiturientti, kaikkeuden kaunein ja tuoksui kedon kukkasilta. perttuk ei voinut tosin tietää tätä varmasti, koska hän ei ollut tuhlannut tyttöön maallisia sanojaan. Tyttö kävi moneen kertaan vetelehtimässä alfauros perttuk:n lähistöllä, mutta parin välinen rakkaus oli jo kuollut. perttuk sanoi, että hän tapaisi tytön vielä, koska tämä asui Tampereella ja kävisi lääkärin vastaanotolla. Sanoin perttuk:lle, että todennäköisesti muija tulee hakemaan apua aborttiin. perttuk oli vakaasti sitä mieltä, että oli saanut jo saanut kaiken mahdollisen elämän hedelmäpelissä. Hän ei tiettävästi tavannut enää koskaan tuota kedon tyttöä, eikä heille syntynyttä lasta. Tytöstä tuli perttuk:n juhannuskurpitsa, jota hän usein iltaisin muistelee Jallu-pullonsa äärellä.

5

Kuva sumennettu tarkoituksella, etteivät perheen pienimmät pelästyisi.

Myöhemmin, kun aloimme tehdä lähtöä, saapui järkkärinainen luokseni ja ilmoitti minulle, että ”hän menee nyt syömään makkaraa”. En tässä vaiheessa ollut itse ihan tilanteen tasalla, joten toivotin hyvät illanjatkot. Eipä sillä väliä, koska makkaraan minulla ei ollut enää varaa. Hukka ja perttuk olivat kuluttaneet jo koko budjettini. Päätimme lähteä puolenyön tienoilla takaisin Hervantaan, koska Pera ei arvostanut lainkaan Maestroa.

Kotimatkalla Pera alkoi valittamaan nälkää. Kerroimme hänelle, että emme olleet Hukan kanssa syöneet koko juhannuksena mitään, koska emme olleet muistaneet käydä ruokakaupassa. Olimme vain juoneet viinakaappia tyhjäksi. perttuk uskoi tämän kaiken kyseenalaistamatta ja alkoi sääli Hukkaa niin paljon, että ajoi Oriveden ABC:lle ostaakseen Hukalle ruokaa Hesburgerista. Uuden tiedon valossa perttuk alkoi luulla, meidän olleen koko ajan kännissä, koska jatkuva sekoilumme oli ollut hyvin uskottavaa. Hän käski meitä varastamaan nuudeleita kaupasta, jos rahat olivat joskus lopussa. Lisäksi hän sanoi, että käyttäydymme kuin lapset [klikki päässä]. Loppujuhannuksen kutsuimme sitten perttuk:ta ”isiksi”.

Ajoimme takaisin Hervantaan ja huusimme autosta ”SEMBAAALAYOOOHHH”:ta kaikille ohikulkijoille. perttuk:ta hävetti niin paljon, että hän lukitsi autonsa ikkunat. Koska hän oli niin uuvuksissa yöllisistä lihanhimoista kedon tytön kanssa, majoitin hänet Hukan kaveriksi olohuoneeseen.  perttuk päättikin alkaa juomaan olutta, koska muutkin olivat ilmeisesti aivan sekaisin. Todellisuudessa olimme viettäneet raittiina monta päivää. perttuk kertoi tarinan siitä, kuinka hän oli edellisenä juhannuksena oppinut pakon edessä juomaan olutta ja sanoikin ”nyt mä voin tälleen vaan juoda”, vaikkei oluesta lainkaan pitänytkään.

Mutta sitten kamalan alkoholin kulutuksen seurauksena yksin dokanneelle perttuk:lle iski juhannusrefluksi eli oksennustauti.

perttuk:n haliessa ämpäriäni kirjoitin tuolloin naivistisen version juhannusseikkailusta ylös ja lähettelin sitä kaikille Tinderin mätseille. Joku vastasi ”mitä vittua”, jota seurasi instant-ban minun puolelta. Eräs nainen nimeltä N kirjoitti ”shit happens” viitaten surulliseen tapaan, jolla perttuk menetti kurpitsansa. Paljon paljon myöhemmin tapasin sattumalta N:n, joka muisti kauniin juhannustarinani. Siitä alkoi yksi surullisimmista tapauksissa elämässäni.

sieppaa2

4

Sunnuntai

Kun seuraavana aamuna heräsimme, oli perttuk jo pakannut romunsa ja häipynyt omia aikojaan. Hän oli jättänyt keittiön pöydälle viestin Jäätävän Sheriffin ja Debuty jysärin kansipapereiden rääppeisiin, että olimme tylsää seuraa ja näköjään meillä oli jääkaappikin täynnä ruokaa. Kuitenkin – niin ristiriitaista kuin se olikin – hän pyysi soittamaan, kun heräisimme, minkä teinkin saman tien perttuk:lle, että ajaisi takaisin jatkamaan juhannusseikkailua. Jälleen ilman vastustelua hän saapui ja ranch-aamupalan jälkeen lähdimme FFHolmin henkilökohtaiselle matkalle.

Juhannuksen aikana perttuk:n ja Hukan ystävyys kehittyi murtamattomalle tasolle ja nykyään he ovatkin täysin erottamaton parivaljakko kaikenlaisissa swingers-bileissä.

0

Miehen on tiedettävä, milloin on oikea hetki poistua paikalta.

Hukan ajatuksia rakkaudesta

Tänään Mastermind Hukka ottaa Juhannuspsykoosin päivittämisen vastuulleen kertomalla rakkauden perimmäisestä olemuksesta.

Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet.

I

Olut… Tuo pieni sana ja kuohuava mallasjuoma… Se ei varsinaisesti liity mitenkään tähän tarinaan, mitä olen kirjoittelemassa, tai näyttele muuta kuin sivuosaa näissä ihmiskohtaloissa. Ei ainakaan toivoakseni.

1

Näen kuitenkin asialliseksi mainita tuon juoman, sillä tätä kirjoittaessani jossain vaiheessa tulen huomaamaan juoneeni kaksi kpl kyseistä juomaa. Nämä ihmiskohtalot ovat tosia, mutta yleisen hyvän maun nimissä jätän yksityiskohtia ja muuta tarpeetonta krääsää pois. Aloittakaamme.

Kun tutustuin FFHolmiin olin kihloissa tulevan ex-vaimoni kanssa. Uskoin päätyväni onnellisesti naimisiin, mutta toisin kävi. Luulin hänen [FFHolmin] oman suhteensa kestävän, kunnes sitten kuulinkin luulleeni väärin. Näen tässä tiettyä nuoruuden naiiviutta ja kokemattomuudesta johtuvaa herkkyyttä.

Sanoisin äkkiseltään, että PerttuK:n naisasiat ovat hyvällä mallilla, hänhän ei hirveästi ole joutunut pettymään noihin otuksiin. Ronald McMagickSS  puolestaan antoi sydänsurujen viedä ja varmaan myöntää itsekin, ettei se ollut niin järkevätä. Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet. Sydämentahdistin vois olla kans kova, jos komppi ei muuten pysy groovessa. Tämä taitaa jo vähän eksyä aiheesta. Tässä vaiheessa lienee korkea aika esittäytyä.

Olen Hukka ja uskallan väittää löytäneeni tässä frendiporukassa ne paskimmat naiset. Ihan hyvä varmaan, että joku näyttää muulle porukalla sitä: ”Älä tee näin”-esimerkkiä. Ikävä vaan kannaltani, että se olen minä. Mielestäni paras ratkaisu on siirtyä elämässään eteenpäin ja oppia virheistään. En väitä olevani kyllä mikään expertti näissä asioissa, enkä nykyisellä asennemaailmalla varmaan tule olemaankaan.

2

Kuvituskuva: Musisoimme FFHolmin kanssa.

II

Rakkaus, mitä se on? Nuorempana olin paljon idealistisempi ja optimistisempi, joku voisi sanoa naivistinen tyhmyri. Itse pidän enemmän termistä: vitun idiootti. Tuolloin ajattelin, että rakkaus on jotain suurta ja merkittävää elämässä. Nytten tuntuu, että se on vain kemiallinen reaktio aivoissa, jonka tarkoitus on saada ihmiset nussimaan, jotta tämä laji säilyisi, ja näin ollen paljon primitiivisempää kuin mitä nuori romantikko suostuu uskomaan. Lopulta rakkauden tarkoitus on vain sumuttaa meidät unohtamaan, että olemme vain kasa kiimaisia apinoita, jotka tulevat kuolemaan. Me kaipaamme rakkautta, läheisyyttä ja lämpöä, sillä maailma on kylmä ja välinpitämätön.  Me olemme osa maailmaa, jotenka me olemme kylmiä ja välinpitämättömiä ja pizzalaatikkoni on tyhjä. Yritän sanoa, että kaipaamme lämpöä, koska mutta palelemme, ja me silti hohkaamme itse kylmää.

3

Kuva kertoo kaiken.

Kukaan ei jaksa olla lämmin ja rakastava kaikille.  Se on vain inhimmillistä. Tästä päästäänkin siltaa pitkin kysymykseen miksi sitä pitäisi olla joku vierellä ollakseen onnellinen? Lopulta tuntuu, että jokainen haluaa jonkun vierelleen. Näkemykseni mukaan kukaan ei tunnu esim. Tinderistä löytävän muuta kuin yhden illan juttuja, ei siinä mitään pahaa. Mietin vain sitä, onko ns. perinteinen parisuhde katoamassa, elämmekö sinkkujen ja yksinhuoltajien maailmassa, vai onko tässä otannassani jotain vikaa?

Toisaalta onko sillä merkitystä? Maailmassa on aina ollut kautta historian ns. vanhoja poikia ja ikisinkkuja. Nykyään kenties oma lisänsä on kaiken maailman Men Going Their Own Way -jutut ja muut vastaavat ajatussuuntaukset. Olen tässä vuoden aikana tullut tulokseen, etten itse jaksa edes yrittää mitään aiheeseen liittyvää, jotenka varsinaisestihan koko aihe ei varsinaisesti edes ole huolenaiheeni. Vakaan uskomukseni mukaan ihmisen tulisi pitää tunteet kurissa, olen huomannut asioiden kusevan aina, kun päästän niistä irti.

4

Joskus ne elämäntavoitteet ei oo ihan niin korkealla.

Näin ystävän ulkopuolisin silmin katsottuna musta tuntuu,, että FFholmin nykyinen sinkkuus johtuu hyvin pitkälti siitä että hän elää modernissa maailmassa ja etsii vanhoillisempaa naista. Valitettavasti sinistä poliisi-laatikkoa ei kulje joka perjantai. Suosittelen juhannustansseissa käymistä ja paria whisky-shottia, palan painikkeeksi lonkero ja grillimakkara. Ronaldin ongelma nyt on ihan vaan turkulaisuus (en ole varma saako tässä blogissa kiroilla). Suosittelen lavaa kaljaa, rommikolaa ja kahta liikennemerkkiä. Palan painikkeeksi kossupullo. PerttuK:n ongelma lienee juhannuskurpitsa, joka jäytää hänen ajatuksissaan ja josta hän ei pääse yli eikä ympäri. Suosittelen absinttia ja kahtatoista jekkubatteria. Palan painikkeeksi kannattaa masturboida Raamatulle. Ystävämme Peter Northin ongelma puolestaan tuntuu olevan jatkuva stressiperäinen vitutus. Suosittelen ratkaisuksi alkoholismia. Palan painikkeeksi masennus ja iskelmäklassikoita. Omaa tilannettani analysoidessani tulen auttamatta siihen tulokseen, että mikäli mielenkiintoni ja optimismini riittäisi näihin naisasioihin, niin minulla olisi varmastikin useampi ongelma asenneongelmasta alkaen. Rakkaus on niille, joille se sopii ja sillä sipuli. Miksi tarvitset ketään ollaksesi onnellinen, kun voit vain olla onnellinen? Mitä on olla onnellinen?

5

Jengi diggaa kivoista luontokuvista

III

Kokemuksieni mukaan onnellisuus on sitä, että nauttii hetkestä, siitä mikä elämässä on hyvää. Ystävät, pizza, kalja, olut, musiikki, bisse, börsta, Öl… Elämä on juuri niin monimutkaista kuin siitä tekee. Itse nautin siitä, miten yksinkertaista se on omalla kohdalla juuri nyt. Olen kuitenkin mielestäni väärä ihminen puhumaan näistä asioista, onnellisuus on lopulta aika henkilökohtainen asia.

Joillekin onni on toimiva parisuhde ja moisen saavuttamisessa on moniakin ongelmia. Ensimmäinen on löytää sopiva kumppani ja seuraava on saada hommat pyörimään. Entä sitten kun tulee ensimmäinen suuri vastoinkäyminen? Hyvinä päivinähän kaikki on kuitenkin helppoa. Sanotaan näin, mielestäni tämä kuulostaa sairaan monimutkaiselta ja jatkokysymys on, entä jos se ei olekaan kaiken sen yrittämisen arvoista? Entä jos jonkun toisen kanssa asiat toimiskin paremmin? Se on vähän kuin yrityksen perustaminen, se on investointi ja sijoitus joka voi mennä pahoinkin mönkään.

Pelottavaa, mutta mitä emme tekisi tavoitellessamme onnea? Entä olemmeko lopulta sen onnellisempia?  Samapa tuo. En mä mistään mitään kuitenkaan tiedä. Jatkuu ensinumerossa…

– Hukka