Peter North kertoo juhannuksesta ja elämästä selviämisestä

Tällä kertaa eetteriin astuu Peter North mukanaan täysi säkillinen tiedonsiemeniä, joita hän aikoo kylvää vaivalla kyntämiinsä peltoihin. Nyt annan äänen itselleen Peterille:

Kun Tahvo antaa periksi punatukkaisen tytön suhteen, on tästä maailmasta kaikki toivo menetetty.

-SETÄ

Näin voidaan tiivistää osaltani eräs jokusen vuoden takainen juhannus. Sen lisäksi että Hukka juotti poissaollessani ja mitään kysymättä viinani majapaikassamme vierailleille henkilöille ja tuli tuomaan yöllä (tai päivällä, kuka näiden eroa edes kaikessa villissä juhannushuumassa tunnistaa) lämpöä minulle painamalla luisevan ruumiinsa kiinni omaani, kenties hakien miehisestä, testosteronia kumpuavasta rasvakerroksestani itselleen jotain elämää suurempaa, kyseinen usean päivän jälkeen raskaaksi käynyt tanssireissu säilynee muistoissani yhtenä harvoista tilaisuuksista joissa harrastin pernteistä piiritanssia erään suomalaisen esiintyjän tahtiin herran J kanssa.

Keskellä kylmintä ja pimeintä kaamosta pohjoisella pallonpuoliskolla on paras hetki muistella niitä valoisimpia (ja silti kylmiä kts. ”juhannus”) aikoja menneiltä vuosilta, jottei isoisän perintöhaulikko näyttäisi liikaa ystävältä.

Kun ensin saavuin alueelle, oli tavoitteenani löytää Hukka ja hänen seurueensa suuresta väkijoukosta, joka oli ilmaantunut luonnonkauniin järven rantaan keskelle metsää, viettämään juhannusta rakkauden- ja viinanhuuruisissa tunnelmissa. Kumpi näistä sitten on se pahempi päihde ja suurempi paha ihmiselle pitkällä kantamalla, palataan siihen kohta. Mahdollisesti.

Saavuttuani pelipaikalle huomasin, ettei mennyt aikaakaan, kun telttani oli jo pystyssä, ei ihme sinällään, sillä meillä oli samassa läheisyydessä kulkuvälineessään majoittuneen Tahvon lisäksi huomattava määrä lajimme naaraita, ja luonnollisesti kaltaiseni kiistattoman alfauroksen täytyi vakuuttaa naiset kilpailukyvystäni lähistön muita miehiä vastaan. Kerrottakoon heti alkuun silti, että tällä(kään) kertaa en vähäisiksi jääneistä yrityksistäni huolimatta löytänyt itseäni rintavampaa/reikäisempää seuraa tilanteesta, jossa viina on virrannut vaikkakin pääsin yllättävään intiimiin kosketukseen erään seurueeseen kuuluneen kanssa.

sepe.jpg

Näen itseni sosiaalisesti jokseenkin taitavana henkilönä, mutten ole ikinä käsittänyt, miten ja ylipäätään miksi lähestyä heikentyneessä tilassa olevia vastakkaisen sukupuolen edustajia pariutumismielessä. Se henkilö, jonka arviointikyky ja oma minuus on vesittynyt ja hukkunut kuningas alkoholin (kaikki kunnia kuninkaalle!) voimasta, ei omaan päähäni ole sopiva kokelas edes olemassaololle; tämä selittänee osin oman ajoittaisen runsaan holin nauttimiseni. Miten useat sukupuolitaudit on kyseisissä tanhuissa vaihdettukaan ja miten monet parisuhteet rikottu. Toki tämäkin kertonee nk. rakkauden vahvuudesta. Kuten Hukka on asian blogissa jossain muodossa aiemmin esittänyt, kyseessä on kemiallinen reaktio aivoissa, joka sekoittaa kaiken logiikan ja antaa vallan primitiivisille haluille, jotka puolestaan antavat naisille omalta osaltaan pahimpien oireiden hellitettyä (olettaen että he ovat kykeneviä kyseiseen tunteeseen) mahdollisuuden hyödyntää ns. pidättäytymistekniikkaa saadakseen haluamansa – ajaen tällä heikommat miehet tekemään täysin sekopäisiä asioita. Kehotan kaikkia toistaiseksi elämänhalunsa ja täyspäisyytensä säilyttäneitä pysymään kaukana kyseisestä huumeesta.

Tämän herran vuoden 2017 vaihtuessa tein lupauksen itselleni olla tekemättä lupauksia. Kuten olettaa saattaa, lupaus ei tule pitämään. Saimme sentään FFHolmin kanssa aikaiseksi psykoiskelmää humpan muodossa. Maininnan arvoista on myös, että kappale on muutamassa päivässä saavuttanut YouTube-kanavallaan verrattain paljon katselukertoja, lienee hitti tulossa. Rovaniemi on helvetin kylmä, mutta naisesi on vielä kylmempi. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni ja opettakaa heitä olemaan välittämättä mistään.

Tahvo nautti monenlaisia päihteitä ja useasti ehti sammua ennenkuin ehdin häntä nähdä leirissämme. Kaikki hetket hänen kanssaan olivat verbaalisesti puhdasta kultaa. Tahvo ei päässyt millään yli seurueemme punatukkaisesta naisesta ja muistutti jatkuvasti, miten kaunis tämä on. Itse antaisin perinteisellä asteikolla naiselle kolme viidestä (toim. huom. tulosta FFHolmin sekä perttuK:n kokoama asteikko seinällesi). Tahvo oli usein kyseenalaisessa tilassa ajoneuvossaan ja kerran sen ulkopuolella tiedottomalta vaikuttaen. Itse jäin ihmettelemään, että vaikka Tahvo oli kokenut kovia elämässään, tuliko hänen ratkaisunsa sijoittaa huomattava summa rahaa kesätapahtumaan ja olla suurin osa täysin poissa tästä maailmasta tai sammuneena itselleen mielekkääksi. Ainakin siihen asti kun tajusin, että kyseinen toimintatapa on käytössä valtaosalla suomalaisista lähes missä vain tilanteessa työtä lukuunottamatta. Alkoholi, tuo kaiken kevyeksi ja hauskaksi muuttava ihmejuoma, tulkoot sinusta myös vuoden 2017 hittituote. Kaikkien suomalaisten maksojen sekä sydän- ja verisuonisairauksien puolesta haluan sanoa: Kiitos että olet olemassa.

sepe2

Päihteiden kohtuukäyttö kuuluu oleellisesti Suomen kesään.

Tarinani on harhaillut monen pisteen ja universumin totuuksien kautta kohti loppuaan. Ja hän näki että se on hyvä (huono). Tämä lyhyt tarina on 100% tosi hänen mielessään, joka sen niin tahtoo uskoa.

Unohtakaa rakkaus ja riippuvaisuus. Ottakaa vastaan rappio ja kaaos, juhlistakaa elämäänne kuolettamalla sisimpänne ja tunteenne sillä vain niin voitte löytää todellisen onnen.

Monesti mainituista, perinteeksi muodostuneista keskikesän karkeloista on vuosien varrelta jäänyt itselleni useita lämpimiä ja ainakin saman verran kylmiä muistoja. Pelastin banjoa munasillaan soittaneen kilttimiehen henkiparan hänen sammuttuaan leirinuotiolle rakeiden sataessa. Kenttäsuihkuni on edelleen useasti aiemmin esiintulleen seurueen edustajalla Turussa, sydämeni sysijäässä järvessä ja mieleni jo tulevan illan viskilasillisessa. Miten muutenkaan itseään pääsee pakoon kuin toteuttamalla alkoholismia tai täydellistä absolutismia, vegaaniutta ja selibaattia? Minä tykkään saunasta, lihasta ja oluesta, saatan joskus jopa saada siivun naista ja haista hielle ja paskalle niinkuin miehen kuuluu. Minä olen Peter North.

Mainokset

Juhannus-FFHolmin muistelmat, osa 4

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ja juhannus ilman viinaa on pääsiäinen.

– Hra Ämpäripää

Juhannusseikkailu 2014

Perjantai

Juhannuksen lähestyessä Mastermind Hukka saapui Tampereella viikonlopuksi. Tästä alkoi toistaiseksi elämän ainoa Juhannusseikkailu, jota täytti huumaava into, onnen tunteet, ystävyys sekä absolutismi.

Hain Hukan rautatieasemalta, minkä jälkeen suuntasimmekin Herwoodiin dyykkaamaan lakkautetun Hervannan lukion jätelavaa, josta lainasimme mukaamme mm. karaoke-DVD-soittimen. Tästä jatkoimme battle stationille painamaan edellisenä talvena nauhoitetun CD-R-splitti-demon kappaleita. Tuotoksessa Jäätävä Sheriffi & Debuty Jysäri (kirjoitusvirhe vakiintunut) esittelivät maailmalle uuden musiikin suuntauksen – psykoiskelmän – samalla, kun Hukan hempeä noise-projekti tarjoili rakkauden täyttämiä pörinä-ääniä väliin. Kannen elovena-tyttö kuvasti kaukaista onnea ja valheellista muistoa rakkaudesta, kun taas synkät kallot näyttävät meille, että lopulta joku vain kaivaa meidän luumme hautausmaan jätekasasta ja käyttää jäännöksiämme okkultistisiin rituaaleihin.

Demoa painettiin joitakin kappaleita, joista yksi on päätynyt Pertti Kurikan vokalistille. Paketin mukaan laitoimme lisäksi yhtyeen tarran, alkoholinkulutuksesta valistavan muovilärpäkkeen, esitteen ehkäisymenetelmistä sekä raskaustestin neitsytraskauksien varalle. Kuten arvata saattaa, suurin osa noista artefakteista oli peräisin Hervannan lukion roskiksesta.

00

Kun olimme saaneet miehisen työmme tehtyä söimme lounaaksi ranch-maustettuja sipsejä, minkä jälkeen lähdimme akustisen kitaran kanssa Hervannan iltapäivään. Surujen kitara -esityksemme ei saanut juurikaan kuulijoita. Joku huuteli kyllä Speedyksi ja Sakuksi. Myönsin Hukalle täyskultaisen hiihtomitalin, jonka olin niin ikään dyykannut roskiksesta.

1

Tässä vaiheessa juhannuksen suuntaus oli vielä vähän pimennossa. Käyttöbudjettimme oli varsin pieni, joten emme voineet lähteä hulluttelemaan kuin Brunein sulttaanit. Koitimme kovasti miettiä, mitä tekisimme ja yhtenä vaihtoehtona olisi ollut Tampereen keskustan juhannusfestarit. Jotenkin ne tuntuivat kuitenkin liian banaaleilta, minkä takia päädyimme toteuttamaan extreme-ratkaisun eli infiltroitumaan juhannustansseihin.

Pikaisesti opettelimme youtuben avulla kaikki pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvät tanssinlajit mukaan lukien stripteasen ja lap dancen. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin jonkun sambabändin videolla esiintynyt rumbali ”mä raiskaan sut kujalla” -ilmeineen. Tanssipaikaksi valitsimme Kangasalan Kisarannan, koska siellä oli kuulema aina lihaa tarjolla. Niinpä päätimme sitten pelata varman päälle, joten otimme sinisen pakettiauton. Takaloosterissa oli sitten tilaa isommallekin sotanorsulle. Minulla oli muutenkin silmät laseroitu samalla viikolla, minkä takia optiset aistini eivät olleet parhaassa iskussa. Kerrostaloni pihassa oli eläkeläisiä toteuttamassa jokavuotista makkaranpaistofiksaatiotaan. Kerroin heille, minne olimme menossa, jolloin yksi heistä totesi, että ”siellä onkin suuret SEMBALOT tänään”[klikki päässä]. It was a magick word to be.

Kisarannalla maksoin itseni ja Hukan sisälle ja astuimme hämyiseen tanssipaikkaan. Heti ovella alkoi pelko kiivetä punttia pitkin. Paikan päällä olivat todellakin SEMBALOT täydessä käynnissä. Maailma oli vieras, pelottava, ahdistava. Emme olleet koskaan nähneet sellaista. Miehet olivat lyhythihaisissa kauluspaidoissaan ja naiset kirjavissa kesämekoissa. Itse olin valmistautunut paikalle halpakaupan halvimmalla puvulla, johon olin neulonut black metal patcheja piilottamaan halpaa kuosia. Hukan ulkonäköä en viitsi edes kuvailla – katsokaa alapuolisesta kuvasta. Jotenkin tuntui, että oltiin väärässä paikassa. Olimme varmaan paikan ainoat reuhkapäät, vaikka väkeä oli kuin pivossa.

Istuimme salin reunalle hiljaisina katselemaan meininkiä. Bändi soitti runkkausbiisin Bamboleo, joka muuttui päässämme heti SEMBALAY-OHksi. Pakokauhu kasvoi niin suunnattomaksi, että poistuimme lavan taakse katsomaan juhannuskokkoa. Uuden rohkaisun jälkeen jäimme taas katselemaan parinvaihtoa lavan reunalle. Hukka vaani kyykkyasennossa alapuolisessa kuvassa esiintyvän puukorokkeen kaiteen alla. Paikalle pysähtyi joku eläkeläinen emännäntyöntäjä kommentoimaan, että Hukka näytti ihan talebantaistelijalta bunkkerissaan. Jaksoimme ehkä tunnin verran tätä maailmaa, kunnes lähdimme taivaansinisellä pakulla ja hyvin mietteliäinä takaisin kohti Hervantaa.

2

”Mitä vittua noi tekee?”

 

Lauantai

Päivän kulutimme kaiketi syömällä ranskalaisia ja rancheja. Mitään muistikuvia tästä ei ole, mutta se ei ainakaan johtunut viinasta. Olimmehan vannoutuneita absolutisteja.

perttuk soitti omaksi onnettomuudekseen. Kerroimme, että halusimme päästä taas juhannustansseihin katsomaan suurta idoliamme Janne Hurmetta. Tiesimme, että perttuk:lla oli ohjelmakuolio oman juhannuksensa suhteen. Hän lähtikin mukaan ilman sen suurempaa yllyttämistä, vaikka suhtautuikin vanhasta kokemuksesta varautuneesti Hukan persoonaan. perttuk oli omatoimisesti päättänyt pukeutua Härski-Hartikaisen paikattuihin farkkuihin, ja näyttikin siltä, että hän olisi ollut menossa laittamaan jotain romuja kuntoon.

Tällä kertaa tanssipaikka oli kauempana, Oriveden Talviaisissa korkean mäen tai harjun huipulla. Paikalla totesimme, että sekä perttuk:lla että Hukalla ei ollut lainkaan käteistä lippujen ostoa varten. Tämä ei ollut sinänsä yllättävää Hukan kohdalla, mutta perttuk oli perseaukinen, vaikka hän tienasikin ainakin 7 000 € kuussa. Maksoin siis koko porukan sisään kaikilla käteisilläni.

Minä ja Hukka istuksimme hetken siinä lavan pihalla oven vierellä herättämässä huomiota. Paikallinen järkkärinainen kysyi, että olemmeko esiintyjiä. Eräs eläkeläinen kertoi taas, että hänen iskelmäuransa oli maksanut hänelle useamman avioliiton, talon ja koko omaisuuden. Olimme edelleen täysin munattomia lässyperseitä, joten kiipesimme lehterille katselemaan jengiä. Ylhäällä juttelin lisää järkkärinaiselle, joka hyvin pian kertoi uskovansa telepatiaan ynnä muuhun höpöön. Koska takanani oli hyvin vähän tilaa, en voinut tehdä klassista poistumista takavasemmalle vaan jatkoin juttelua. perttuk ihmetteli, miten lyhyessä ajassa sain toisesta ihmisestä selville sellaisia asioita. Kysyin voisiko järkkärinainen joskus koutsata minua vähän tanssien suhteen, mutta hän ei oikein ymmärtänyt viestiäni, vaan suositteli hyvää tanssikoulua. Sen sijaan hän oli kovin kiinnostunut Jäätävästä Sheriffistä ja Debuty Jysäristä. Tämä johtui mahdollisesti tavasta, jolla esitimme taitomme ja asiamme. Sitten tauollaan nainen meni laulamaan karaokessa Popedaa ja Yötä, jotta kuulisimme, kuinka hyvin hän osasi laulaa. Hän näes oli ottanut laulutunteja ja etsi iskelmäyhtyettä. Annoimme hänelle seuraavan LINKIN jatkoa varten, koska tiesimme hänen haluavan mukaan.

3

Jäätävä Sheriffi ja Debuty Jysäri juhannustansseissa

Menimme sitten moshaamaan lavan luo itsensä Maestron Janne Hurmeen tahdissa. Tauolla Maestro kävi vaivihkaa pihassa tupakalla lämmittelemässä bändäreitään lihan himoja varten. Olimme järkyttyneitä, koska lavan ulkopuolella suuri idolimme näytti aivan aikansa eläneeltä pultsarilta, Runosmäen Ruusun mieheltä.

Toinen bändi jatkoi taustalla ja naistenhaku oli alkanut. Joku tyttö kävi hakemassa perttuk:ta tanssimaan ja he antautuivatkiin villiin kehojen väliseen sykkeeseen, joka näytti suorastaan rakastelulta. Uskonkin, että kahden tanssin aikana perttuk kaivoi ruiskun taskustaan ja väkijoukon keskellä vaivihkaa hedelmöitti tytön kantamaan suuren rakkauden yön tulosta. Parin hekuma ja nautinto olivat niin valtavia, että ihmiset saivat orgasmeja jopa kymmenien kilometrien päässä tanssilavasta.

Jälkeen päin, kun rakastuneiden pari erosi viipyillen toisistaan, alkoi ankara hiillostus, jonka aika perttuk kertoi telepaattisesti saamansa tiedot tytöstä: Tämä oli tuore abiturientti, kaikkeuden kaunein ja tuoksui kedon kukkasilta. perttuk ei voinut tosin tietää tätä varmasti, koska hän ei ollut tuhlannut tyttöön maallisia sanojaan. Tyttö kävi moneen kertaan vetelehtimässä alfauros perttuk:n lähistöllä, mutta parin välinen rakkaus oli jo kuollut. perttuk sanoi, että hän tapaisi tytön vielä, koska tämä asui Tampereella ja kävisi lääkärin vastaanotolla. Sanoin perttuk:lle, että todennäköisesti muija tulee hakemaan apua aborttiin. perttuk oli vakaasti sitä mieltä, että oli saanut jo saanut kaiken mahdollisen elämän hedelmäpelissä. Hän ei tiettävästi tavannut enää koskaan tuota kedon tyttöä, eikä heille syntynyttä lasta. Tytöstä tuli perttuk:n juhannuskurpitsa, jota hän usein iltaisin muistelee Jallu-pullonsa äärellä.

5

Kuva sumennettu tarkoituksella, etteivät perheen pienimmät pelästyisi.

Myöhemmin, kun aloimme tehdä lähtöä, saapui järkkärinainen luokseni ja ilmoitti minulle, että ”hän menee nyt syömään makkaraa”. En tässä vaiheessa ollut itse ihan tilanteen tasalla, joten toivotin hyvät illanjatkot. Eipä sillä väliä, koska makkaraan minulla ei ollut enää varaa. Hukka ja perttuk olivat kuluttaneet jo koko budjettini. Päätimme lähteä puolenyön tienoilla takaisin Hervantaan, koska Pera ei arvostanut lainkaan Maestroa.

Kotimatkalla Pera alkoi valittamaan nälkää. Kerroimme hänelle, että emme olleet Hukan kanssa syöneet koko juhannuksena mitään, koska emme olleet muistaneet käydä ruokakaupassa. Olimme vain juoneet viinakaappia tyhjäksi. perttuk uskoi tämän kaiken kyseenalaistamatta ja alkoi sääli Hukkaa niin paljon, että ajoi Oriveden ABC:lle ostaakseen Hukalle ruokaa Hesburgerista. Uuden tiedon valossa perttuk alkoi luulla, meidän olleen koko ajan kännissä, koska jatkuva sekoilumme oli ollut hyvin uskottavaa. Hän käski meitä varastamaan nuudeleita kaupasta, jos rahat olivat joskus lopussa. Lisäksi hän sanoi, että käyttäydymme kuin lapset [klikki päässä]. Loppujuhannuksen kutsuimme sitten perttuk:ta ”isiksi”.

Ajoimme takaisin Hervantaan ja huusimme autosta ”SEMBAAALAYOOOHHH”:ta kaikille ohikulkijoille. perttuk:ta hävetti niin paljon, että hän lukitsi autonsa ikkunat. Koska hän oli niin uuvuksissa yöllisistä lihanhimoista kedon tytön kanssa, majoitin hänet Hukan kaveriksi olohuoneeseen.  perttuk päättikin alkaa juomaan olutta, koska muutkin olivat ilmeisesti aivan sekaisin. Todellisuudessa olimme viettäneet raittiina monta päivää. perttuk kertoi tarinan siitä, kuinka hän oli edellisenä juhannuksena oppinut pakon edessä juomaan olutta ja sanoikin ”nyt mä voin tälleen vaan juoda”, vaikkei oluesta lainkaan pitänytkään.

Mutta sitten kamalan alkoholin kulutuksen seurauksena yksin dokanneelle perttuk:lle iski juhannusrefluksi eli oksennustauti.

perttuk:n haliessa ämpäriäni kirjoitin tuolloin naivistisen version juhannusseikkailusta ylös ja lähettelin sitä kaikille Tinderin mätseille. Joku vastasi ”mitä vittua”, jota seurasi instant-ban minun puolelta. Eräs nainen nimeltä N kirjoitti ”shit happens” viitaten surulliseen tapaan, jolla perttuk menetti kurpitsansa. Paljon paljon myöhemmin tapasin sattumalta N:n, joka muisti kauniin juhannustarinani. Siitä alkoi yksi surullisimmista tapauksissa elämässäni.

sieppaa2

4

Sunnuntai

Kun seuraavana aamuna heräsimme, oli perttuk jo pakannut romunsa ja häipynyt omia aikojaan. Hän oli jättänyt keittiön pöydälle viestin Jäätävän Sheriffin ja Debuty jysärin kansipapereiden rääppeisiin, että olimme tylsää seuraa ja näköjään meillä oli jääkaappikin täynnä ruokaa. Kuitenkin – niin ristiriitaista kuin se olikin – hän pyysi soittamaan, kun heräisimme, minkä teinkin saman tien perttuk:lle, että ajaisi takaisin jatkamaan juhannusseikkailua. Jälleen ilman vastustelua hän saapui ja ranch-aamupalan jälkeen lähdimme FFHolmin henkilökohtaiselle matkalle.

Juhannuksen aikana perttuk:n ja Hukan ystävyys kehittyi murtamattomalle tasolle ja nykyään he ovatkin täysin erottamaton parivaljakko kaikenlaisissa swingers-bileissä.

0

Miehen on tiedettävä, milloin on oikea hetki poistua paikalta.

Hukan ajatuksia rakkaudesta

Tänään Mastermind Hukka ottaa Juhannuspsykoosin päivittämisen vastuulleen kertomalla rakkauden perimmäisestä olemuksesta.

Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet.

I

Olut… Tuo pieni sana ja kuohuava mallasjuoma… Se ei varsinaisesti liity mitenkään tähän tarinaan, mitä olen kirjoittelemassa, tai näyttele muuta kuin sivuosaa näissä ihmiskohtaloissa. Ei ainakaan toivoakseni.

1

Näen kuitenkin asialliseksi mainita tuon juoman, sillä tätä kirjoittaessani jossain vaiheessa tulen huomaamaan juoneeni kaksi kpl kyseistä juomaa. Nämä ihmiskohtalot ovat tosia, mutta yleisen hyvän maun nimissä jätän yksityiskohtia ja muuta tarpeetonta krääsää pois. Aloittakaamme.

Kun tutustuin FFHolmiin olin kihloissa tulevan ex-vaimoni kanssa. Uskoin päätyväni onnellisesti naimisiin, mutta toisin kävi. Luulin hänen [FFHolmin] oman suhteensa kestävän, kunnes sitten kuulinkin luulleeni väärin. Näen tässä tiettyä nuoruuden naiiviutta ja kokemattomuudesta johtuvaa herkkyyttä.

Sanoisin äkkiseltään, että PerttuK:n naisasiat ovat hyvällä mallilla, hänhän ei hirveästi ole joutunut pettymään noihin otuksiin. Ronald McMagickSS  puolestaan antoi sydänsurujen viedä ja varmaan myöntää itsekin, ettei se ollut niin järkevätä. Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet. Sydämentahdistin vois olla kans kova, jos komppi ei muuten pysy groovessa. Tämä taitaa jo vähän eksyä aiheesta. Tässä vaiheessa lienee korkea aika esittäytyä.

Olen Hukka ja uskallan väittää löytäneeni tässä frendiporukassa ne paskimmat naiset. Ihan hyvä varmaan, että joku näyttää muulle porukalla sitä: ”Älä tee näin”-esimerkkiä. Ikävä vaan kannaltani, että se olen minä. Mielestäni paras ratkaisu on siirtyä elämässään eteenpäin ja oppia virheistään. En väitä olevani kyllä mikään expertti näissä asioissa, enkä nykyisellä asennemaailmalla varmaan tule olemaankaan.

2

Kuvituskuva: Musisoimme FFHolmin kanssa.

II

Rakkaus, mitä se on? Nuorempana olin paljon idealistisempi ja optimistisempi, joku voisi sanoa naivistinen tyhmyri. Itse pidän enemmän termistä: vitun idiootti. Tuolloin ajattelin, että rakkaus on jotain suurta ja merkittävää elämässä. Nytten tuntuu, että se on vain kemiallinen reaktio aivoissa, jonka tarkoitus on saada ihmiset nussimaan, jotta tämä laji säilyisi, ja näin ollen paljon primitiivisempää kuin mitä nuori romantikko suostuu uskomaan. Lopulta rakkauden tarkoitus on vain sumuttaa meidät unohtamaan, että olemme vain kasa kiimaisia apinoita, jotka tulevat kuolemaan. Me kaipaamme rakkautta, läheisyyttä ja lämpöä, sillä maailma on kylmä ja välinpitämätön.  Me olemme osa maailmaa, jotenka me olemme kylmiä ja välinpitämättömiä ja pizzalaatikkoni on tyhjä. Yritän sanoa, että kaipaamme lämpöä, koska mutta palelemme, ja me silti hohkaamme itse kylmää.

3

Kuva kertoo kaiken.

Kukaan ei jaksa olla lämmin ja rakastava kaikille.  Se on vain inhimmillistä. Tästä päästäänkin siltaa pitkin kysymykseen miksi sitä pitäisi olla joku vierellä ollakseen onnellinen? Lopulta tuntuu, että jokainen haluaa jonkun vierelleen. Näkemykseni mukaan kukaan ei tunnu esim. Tinderistä löytävän muuta kuin yhden illan juttuja, ei siinä mitään pahaa. Mietin vain sitä, onko ns. perinteinen parisuhde katoamassa, elämmekö sinkkujen ja yksinhuoltajien maailmassa, vai onko tässä otannassani jotain vikaa?

Toisaalta onko sillä merkitystä? Maailmassa on aina ollut kautta historian ns. vanhoja poikia ja ikisinkkuja. Nykyään kenties oma lisänsä on kaiken maailman Men Going Their Own Way -jutut ja muut vastaavat ajatussuuntaukset. Olen tässä vuoden aikana tullut tulokseen, etten itse jaksa edes yrittää mitään aiheeseen liittyvää, jotenka varsinaisestihan koko aihe ei varsinaisesti edes ole huolenaiheeni. Vakaan uskomukseni mukaan ihmisen tulisi pitää tunteet kurissa, olen huomannut asioiden kusevan aina, kun päästän niistä irti.

4

Joskus ne elämäntavoitteet ei oo ihan niin korkealla.

Näin ystävän ulkopuolisin silmin katsottuna musta tuntuu,, että FFholmin nykyinen sinkkuus johtuu hyvin pitkälti siitä että hän elää modernissa maailmassa ja etsii vanhoillisempaa naista. Valitettavasti sinistä poliisi-laatikkoa ei kulje joka perjantai. Suosittelen juhannustansseissa käymistä ja paria whisky-shottia, palan painikkeeksi lonkero ja grillimakkara. Ronaldin ongelma nyt on ihan vaan turkulaisuus (en ole varma saako tässä blogissa kiroilla). Suosittelen lavaa kaljaa, rommikolaa ja kahta liikennemerkkiä. Palan painikkeeksi kossupullo. PerttuK:n ongelma lienee juhannuskurpitsa, joka jäytää hänen ajatuksissaan ja josta hän ei pääse yli eikä ympäri. Suosittelen absinttia ja kahtatoista jekkubatteria. Palan painikkeeksi kannattaa masturboida Raamatulle. Ystävämme Peter Northin ongelma puolestaan tuntuu olevan jatkuva stressiperäinen vitutus. Suosittelen ratkaisuksi alkoholismia. Palan painikkeeksi masennus ja iskelmäklassikoita. Omaa tilannettani analysoidessani tulen auttamatta siihen tulokseen, että mikäli mielenkiintoni ja optimismini riittäisi näihin naisasioihin, niin minulla olisi varmastikin useampi ongelma asenneongelmasta alkaen. Rakkaus on niille, joille se sopii ja sillä sipuli. Miksi tarvitset ketään ollaksesi onnellinen, kun voit vain olla onnellinen? Mitä on olla onnellinen?

5

Jengi diggaa kivoista luontokuvista

III

Kokemuksieni mukaan onnellisuus on sitä, että nauttii hetkestä, siitä mikä elämässä on hyvää. Ystävät, pizza, kalja, olut, musiikki, bisse, börsta, Öl… Elämä on juuri niin monimutkaista kuin siitä tekee. Itse nautin siitä, miten yksinkertaista se on omalla kohdalla juuri nyt. Olen kuitenkin mielestäni väärä ihminen puhumaan näistä asioista, onnellisuus on lopulta aika henkilökohtainen asia.

Joillekin onni on toimiva parisuhde ja moisen saavuttamisessa on moniakin ongelmia. Ensimmäinen on löytää sopiva kumppani ja seuraava on saada hommat pyörimään. Entä sitten kun tulee ensimmäinen suuri vastoinkäyminen? Hyvinä päivinähän kaikki on kuitenkin helppoa. Sanotaan näin, mielestäni tämä kuulostaa sairaan monimutkaiselta ja jatkokysymys on, entä jos se ei olekaan kaiken sen yrittämisen arvoista? Entä jos jonkun toisen kanssa asiat toimiskin paremmin? Se on vähän kuin yrityksen perustaminen, se on investointi ja sijoitus joka voi mennä pahoinkin mönkään.

Pelottavaa, mutta mitä emme tekisi tavoitellessamme onnea? Entä olemmeko lopulta sen onnellisempia?  Samapa tuo. En mä mistään mitään kuitenkaan tiedä. Jatkuu ensinumerossa…

– Hukka

Rässi-FFHolmin muistelmat, Osa 3.

Kuinka kuolleen vauvan saa kellumaan? Ota jalka pois sen päältä.

-Lemmy Kilmister

FFHolm Pellavarockissa

Loppukesällä 2009 Deströyer 666 – kaikkien aikojen rankin yhtye – kävi Suomessa Pellavarockissa soittamassa. Keikkapaikkana toimi Etelä-Suomen kruunaamaton jokihelmi eli Lammi, jonka Nesteeltä sai usein halpaa bensaa. Siinä tulikin sitten kerrottua kaikki oleellinen kyseisestä kunnasta. Nappasin mukaani erään kaverini, jolla ei ollut pienintäkään kiinnostusta metallifestivaalien suuntaan. Hän ei kuitenkaan antanut asian haitata vaan asetti seikkailumielen etusijalle. Vasta hyvän matkaa ajettuamme kohti Pellavarockia kerroin hänelle, että olin järjestänyt matkalle meetinkin erään naishenkilön kanssa.

Keikkapaikalle päästyämme jätin auton jollekin parkkipaikaksi muunnetulle pellolle ja rupesin haeskelemaan tuttua neitiä katseellani. Aluksi häntä ei näkynyt missään, ei edes rymyävässä kalja- tai kännitatuointiteltassa. Lopulta löysin hänet istuskelemasta puun alta ja katselemassa Heavy Metal Perseen esiintymistä. Muistaakseni hän oli pukeutunut punaiseen flanelliin, farkkuihin ja maihareihin. Kaverini kommentoi minulle, että harvoin tapasi naisia maiharit jaloissa.

Ohjelmassa ei ollut tulossa mitään kovin mielenkiintoista ja Deströyeriinkin oli vielä paljon aikaa, joten päätimme lähteä ruokakaupan kautta katselemaan Lammin nähtävyyksiä. Olin etukäteen selvittänyt paikalliset ruokapaikat, eikä kylästä löytynyt kuin yksi kuppainen Dalaman-Kebab, joka sekin oli ääriään myöten täynnä rässiväkeä. On jännä juttu, miten yksittäiset asiat painuvat syvällä mieleen. Joku oli osuvasti jättänyt suosittelunsa ravintola Dalamanin vieraskirjaan.

Kulaman Dalli: ”Tulen aina raivolla, kun syön Dalamanissa!”

Palatessamme Pellavaan pysähdyimme neidin mattamustan C-kadettin äärelle. Kesti noin 4 sekuntia oven avaamisesta, kun Wunderbaumien haju raiskasi sieraimeni. Seisoin tuolloin muutaman metrin päässä ja vielä auton toisella puolella. Auton jakopää oli kuulemma paskana, mikä ei sanonut minulle yhtään mitään. Matkan päästä ihmiset huutelivat, että ”kattokaa, tolla on C-kadetti”.

Deströyer 666 pääsi aloittamaan soitantansa pikkulavalla hieman myöhässä. Katselin keikan hänen kanssaan rinteessä istuskellen. Soundit olivat vähän tuhnuiset ja tukivat parhaiten bändin rässituotantoa. Saatanallisen speed metallin ylistys jäi parhaiten mieleen. Esiintymisen jälkeen aloimme kaverini kanssa vääntyä takaisin kotia kohti, kun neiti jäi vielä seuraamaan ohjelman jatkoa Viikatteen muodossa. Hän kertoi jatkavansa elämäänsä Seinäjoen AMK:ssa, emmekä sopineet enää mitään jatkosta. Kirosin hieman omaa saamattomuuttani, sillä minun maailmani oli aina keskittynyt hyvin pienelle säteelle.

Kotimatkalla pysähdyimme kaverini kanssa Tampereen Orimus-kebabbiin, koska Kulaman Dalli oli saanut meidät erittäin himokkaiksi. Orimuksen näkemys ”pihviannoksesta” muodostui vetisestä HK:n jauholäpästä ja muutamasta ranskalaisesta. Kulaman Dalli olisi varmasti tyydyttänyt meidän tarpeemme paremmin.

Hyvän kebabin tunnistaminen ja naisten lähestyminen kannattaa opetella alta parikymppisenä, koska jälkeen päin sen opettelu voi olla hengenvaarallista. Jälkimmäinen vaihtoehto voi toisaalta olla pitkässä juoksussa kannattavampaa, vältyyppähän ainakin elareiden maksulta.

-FFHolm

Sivari-FFHolmin muistelmat, Osa 2.

En ollut koskaan vaivannut mieltäni hänen tapaamisella oikeasti. Minulla olin muutenkin paljon nettituttuja, joten oli asennoitunut, etten koskaan välttämättä tapaisi häntä eikä siihen ollut tarvettakaan. Kaipa olin turtunut ajatukseen, ettei elämällä olisi minua varten mitään suurempaa.

 FFHolm Lapinjärven sivarikeskuksessa

Keväällä 2008 viimeistelin ensimmäisen vuoteni TAMK:ssa ja varasin kesäksi lomapaikan Lapinjärven siviilipalveluskeskuksesta. En tuntenut minkäänlaisia omantunnontuskia tästä intin väistämisestä, enemmänkin asepalvelus tuntui liian normaalilta vaihtoehdolta minulle. Toisaalta ajattelin myös, että tuskin sodannähneetkään toivoisivat jälkipolvien joutuvan sotaan vain, koska se nyt on niin miehekästä.

Siviilipalveluksen ’alkukoulutus’ kesti Lapinjärvellä neljä arkiviikkoa. Homma oli kyllä aikamoista sluibailua, koska minun ei tarvinnut siellä olla yhtäkään täyttä viikkoa. Jokainen päivä koostui kurssiohjelmasta, jolloin käytännössä istuskeltiin ja katseltiin kalvosulkeisia. Osa porukasta taas nukkui krapulaansa ohitse salin perällä. Ihan höpöähän se oli, mutta täytyy sanoa, että en ole missään koskaan saanut niin hyvää ruokaa kuin Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Päivän aikana syötiin neljästi, juustoja, leikkeleitä ja vihanneksia oli leivän päälle jos jonkinlaista sorttia ja jälkiruoaksi saatiin jäätelöä tai jotain muuta neitimäisen makeaa.

Eräänä päivänä norkoilin Lapinjärven huoltoaseman pihalla. Istuskelin reunakiven päällä, kun olin tarkastanut Lapinjärven nähtävyydet hyvin nopeassa ajassa. Huoltoasema toimi samalla Matkahuollon bussipysäkkinä, missä sillä hetkellä sattui odottamaan hyvin kaunis punatukkainen tyttö. Noteerasin tytön ja hätistelin asian kaihoisasti pois mielestäni. Punatukkaiset naiset olivat jo tuolloin heikko kohta sydämessäni. Seuraavana päivänä sivarikeskuksen kalvosulkeisissa sitten luennoitsija kysyi, että oltiinko jo tutustuttu kuntaan. Sitten hän sanoi minulle, että ”sinä olet ainakin, mä näin sut huoltsilla eilen tuijottamassa kaunista naista, se on mun tytär”.

Lapinjärven sivariperinteeseen kuului myös itse Lapinjärven kiertäminen jalkaisin. Palkkioksi tästä sai hienon hologrammilla varustetun hippipinssin. En muista, kuinka onnistuin kyseisen aktiviteetinkin sluibaamaan, mutta pinssi on silti muistona tuosta suorittamattomasta ulkoilusta. Muita luentojen aiheita olivat tietokilpailut, joissa oli tarkoituksena tunnistaa mielenterveyshoitaja Staffanin soittamia pianosävelmiä.

Iltaisin urheat sivarit kävivät paikallisessa Lapinjärven Hotelli Hanhessa, joka tunnettiin vanhana bordellina. Bordellitoiminnan loppuessa hotellin sängyt myytiin sivarikeskukselle.

Ihana ajatus nukkua noilla pedeillä viikot. Hanhessa alkoi kello kymmenen jälkeen joka ilta Happy Hour ja keskiviikkoisin vietettiin sivarikaraokea. Huumeitakin siellä tarjottiin, mutta itse en ole pilviveikko ollut koskaan.

Kerran istuimme huoneporukalla hotellin baarissa, kun paikalle saapui kaksi melko halvan oloista lapinjärveläisneitiä. Hehkeydessä oli suuresti toivomisen varaa. Heillä oli ilmeisesti tapana käydä kiksauttelemassa sivareita, kun muutakaan tekemistä pikkukunnassa ei ollut. Huonekaverini alkoi juttelemaan näille muijille ja pian he päättivätkin lähteä yhdessä Kouvolaan jatkoille.

Naiset huusivan myös minun suuntaani, että ”lähde mukaan”,  jolloin huonekaveri ilmeili äänettömästi naamallansa, että ”nämä ovat minun, älä saatanassa tule”.

Ei pelkoa, sillä omanarvon- ja ylpeyden tuntoni eivät olisi koskaan antaneet myöten tuossa tilanteessa. Jännä juttu, että monilla nuorilla miehillä alkoivat kullit syyhyämään jo neljän päivän sivaroinnin jälkeen. Kerrottiin tarinoita, että silloin tällöin sivarit rehasivat myös naisia tuonne miehisyyden tyyssijaan. Jotkut sankarit onnistuivat viettämään yönsä kahden naisen kanssa ahtautuneina kerrossängyn samaan vuoteeseen.

Kun sivarikoulutus oli ohi ja koitti viimeinen aamu lähteä takaisin kotiin saimme iloksemme todeta, että viereisen huoneen kaveri oli kännipäissään onnistunut oksentamaan koko WC:n varsin karkeaan kuntoon. Harmin tuotti sellainen fakta, että keskuksesta ei saanut lähteä ennen kuin jokainen huone oli hoitanut omat vastuualueensa kuntoon. Eli tässä tapauksessa minun huoneen vastuulla oli WC. Nopean CSI-mäisen tarkastelun jälkeen totesin, että kaveri oli alkanut oksentaa ollessaan pisuaarin äärellä. Tästä hän oli jatkanut matkaansa – yhä oksentaen – koppiin ja pytylle. Koko viiden metrin pituinen matka pisuaarilta koppiin oli koristeltu oksennusvanoilla ja käden jäljillä seiniä myöten. Vitutti.

sivari

 Itteensä tyytyväinen sivari.

 

FFHolm sivarissa Ahjolan kansalaisopistossa

Sivarikoulutuksen jälkeen siirryin varsinaiseen vuoden palvelukseen Tampereen Ahjolaan kansalaisopiston iltavahtimestariksi. Tästä hommasta irtosi rahaa n. 500-800 € kuussa kasvaen loppua kohti. Toimenkuvaan kuului käytännössä ulko-oven sulkeminen joka päivä klo 21:30. Lukuunottamatta satunnaisia pikkuhommia sain viettää aikaani  parhaaksi katsomallani tavalla.

Kun puhutaan sivareiden sluibailusta, niin en voi kyllä väittää vastaan.

Toisinaan tein jotain kehittävää, kuten rakensin soittimia opiston puutyöpajassa tai rimputtelin treenikämpän puolella. Viikonloput olivat täysin pystyynkuolleita, koska hiljaisessa talossa ei aina ollut välttämättä ketään minun lisäkseni. Työn tuoksinassa tuli hiottua musiikkia viikosta toiseen träkkerisoftan kanssa ja pelattua useita ysärin PC-pelejä läpi (Tyrian, Fallout 1, Settlers 2). Ihmettelen edelleenkin, kuinka joskus pystyin saapumaan töihin klo 15:30, avaamaan tietokoneen ja selaamaan Naurunappulaa 21:30 asti. Välillä jopa myöhästyin bussista sen takia…

Tuolloin sävelsin mm. tämän sodanvastaisen instrumentaalin:

Wandering Devastated Woods.mp3

Kerran kuitenkin sitten kävi niin, että nuorisotoimen johtaja pyysi minua roudaamaan hänen kanssaan soittokamppeita opistolta Tampere-talolle. Pahaksi onnekseni olin juuri aloittanut lounaan valmistuksen, minkä takia jouduin vastaamaan hänelle, että ”minulla on nyt ranskalaiset ja kalapuikot uunissa, voidaanko odottaa”. Johtaja oli ihan ok sivarinsa sluibailun kanssa ja antoi minun ruokailla loppuun. Eihän siitä tullut kuin tunnin viivästys.

Opistolla järjestettiin soittokursseja sekä aikuisille että nuorille. Kitaran ja basson soittoa siellä opetti muuan Hra Torvinen, joka oli usein sairaana. Minut laitettiin sitten muutaman kerran tuuraamaan näitä hänen nuorisokurssejaan. Bassoryhmän lapsiin en onnistunut saamaan minkäänlaista kontaktia. Vietimme todella ankeat kolme varttia tilaisuudessa, joka muistutti elokuvaa Maissilapset. Sen sijaan kitararyhmän kanssa sujui hieman paremmin, kun harjoittelimme Barathrumin ”Last Day In Heavenin” riffejä. Näiden tapausten jälkeen minua ei enää koskaan pyydetty tuuraamaan soitonopettajia.

Hra Torvinen taas oli täysin perverssi mies. Eräänä päivänä hän vain saapui iltavaksin huoneeseen ja kysyi minulta ja nuorisotoimen neideiltä:

”Onko teillä koskaan todettu sukupuolitautia?”

Vastausta odottamatta Hra Torvinen alkoi kertoa tarinaansa jostain pokaamastaan baarimuijasta. He olivat kuulema päätyneet naisen asunnolle, jossa he harrastivat yhden kondomin koitusta koko yön. Eli paljaallahan siinä sitten päädyttiin lopulta vetelemään. Aamulla Hra Torvinen oli herännyt kolinaan, kun naisen tytär teki lähtöä kouluun. Perverssin Hra Torvisen sieluakin kuristi silloin lapsen puolesta. Myöhemmin nainen oli ilmoittanut Hra Torviselle, että kannattaa käydä testauttamassa killuttimensa. Nainen, kun oli itse saanut aiemmin taudin jos toisenkin sattumoisin Hra Torvisen hyvältä ystävältä, jolla oli jo koko sarja.

Ahjolaan liittyy paljon yksittäisiä muistoja ystävien kanssa. Usein aloitimme viikoittaisen baarikierroksemme opiston treenikämpältä, jossa käytiin läpi viimeisimmät miksaukset ja availtiin ensimmäiset juomat. Minulla oli tapana käydä viereisellä R-kioskilla ostamassa sixpäkki jo työpäivän aikana.

Opiston ohessa toimineen päiväkodin jääkaapissa alkoholijuomat pysyivät kivasti kylminä iltaan asti.

Eräänä baari-iltana ystäväni oli epätavallisen alakuloinen. En tiedä, mikä häntä vaivasi, mutta epäilin kaukosuhteen tuomaa rasitusta. Piristääkseni häntä menimme sitten suoraan baarista kansalaisopiston treenikämpälle rässimään rumpuja. Yllättäen siitä ei tullut koskaan mitään sanomista, vaikka aivan treenikämpän ikkunan takana sijaitsi lähin asuintalo. Asukkailla oli harvinaisen pitkä pinna.

Itsenäisyyspäivän aattona 2008 olimme jälleen Tampereen Hellässä (baarissa), vaikka minulla oli seuraava päivä kiinni töissä. Tämän vuoksi päätin fiksuna miehenä siis ottaa rauhallisesti juomien kanssa ja joinkin vain kolme Strongbowia. Tätä tosin kukaan ei uskonut, sillä kotiin päästyäni istuin koko yön sohvalla kaksinkerroin oksentaen. Ilmeisesti Hellän loppuaikoina siellä ei kukaan enää käynyt keskellä vikkoa, eikä kukaan toisaalta vaivautunut edes pesemään hanojen letkujakaan. Itsenäisyyspäivälle oli siis luvassa mukava vatsatauti. En olisi päässyt aamulla töihin lainkaan ellen olisi saanut kyytiä sinne. Varustin itseni tyynyllä ja makasin lähes koko päivän opiston sohvalla. En edes jaksanut kommentoida huonoa vointiani mitenkään, kun paikalle saapui yllättäen nuorisotoimen naisia omissa asioissaan. Sivarilurjus vaan retkotti sohvalla.

Muistan kuinka minua oli käsketty vetämään Suomen lippu salkoon Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Äärimmäisen verkkaiseen tahtiin raahauduin lipun kanssa pihan keskelle oksennustani pidätellen.

Tämä toistui sekä aamulla että illalla. Siitä näystä olisi YLE:n uutiset saaneet hyvää materiaalia liittyen nuorten isänmaallisuuteen ja Suomen lipun kunnioittavaan kohteluun.

Valitettavasti emme koskaan ehtineet kavereiden kanssa raahata mäyräkoiria ja puutarhatuoleja opiston katolle, vaikka sitä useasti suunniteltiinkin. Soraharjun päällä sijaitsevan Ahjolan katolta kun oli äärimmäisen kauniit näkymät iltaisin sekä Pyhä- että Näsijärven suuntiin.

 

FFHolm tapaa erään neidin ensimmäisen kerran

Siviilipalveluksen loppuvaiheessa eräs neiti sitten ilmoitti, että hän olisi päivän verran Tampereella käymässä. En enää muista, mikä oli vierailun tarkoitus. Hän saattoi olla matkalla Seinäjoelle AMK:n pääsykokeisiin. Minulla ei ollut hänen puhelinnumeroaan. Olin ainoastaan ehtinyt lähettämään hänelle hätäisen sähköpostin, enkä ollut lainkaan varma, oliko hän päässyt sitä lukemaan ajoissa. Kuitenkin olin Ahjolan pihassa saksalaisessa sarkatakissani ja maihareissani odottamassa, kun hän saapui kaverinsa kanssa paikalle.

Hän oli pirteä ja kikattava nuori nainen, tuohon aikaan vasta 19-vuotias, kun itse olin 21. Hänellä oli pitkä vaalea liinatukka ja silmälasit, joiden takaa tuikkivat siniset silmät. Hän oli vähän tonttumaisen söpö ilmestys, ei mikään fiini kaupunkilaisneiti. Olin ehkä kevyesti miettinyt jotain romanttista ohjelmaa, mutta hänen kaverinsa oli väkisin ängennyt mukaan ja piti tunnelman asiallisen etäisenä. Juttelin hänen kanssa ehkä tunnin verran ja esittelin opiston paikat. Taisimme myös vaihtaa puhelinnumeroita, jonka johdosta aloin kesän mittaa saamaan häneltä humalaisia tekstiviestejä, milloin hän istui junassa ja milloin traktorin penkillä.

-FFHolm

Paluu ensirakkauden äärelle ja dieettivinkkejä

Keskustelin tässä taannoin hyvän ystäväni Hra Hukan kanssa parisuhdeasioista ja ihmisten rajoittuneista mielipiteistä. Helsingin Sanomat oli aiemmin uutisoinut, kuinka kaksi ihmistä löysivät toisensa uudelleen 25 vuoden jälkeen. Tästä syntyi kyseinen keskustelu:

FFHolm: Mun täytyy linkata sulle juttu
Hukka: Anna mennä!
FFHolm: http://www.hs.fi/elama/a1407295646332 kaksi ihmistä löysivät toisensä 20 vuoden jälkeen
FFHolm: lue ensimmäinen lukijakommentti
FFHolm: ”Minua ainakin inhottaisi tieto siitä, että toinen on viimeisten vuosikymmenten aikana harrastanut seksiä toisen kanssa. En ottaisi takaisin mitään teinirakkautta juuri sen takia. Sukupuolitaudit leviävät juuri tämän vuoksi.”
FFHolm: toi tyyppi ei voi seurustella kuin kakaroiden kanssa sitten
Hukka: Mieti miten rajoittunutta :O
FFHolm: toi on ehkä rajoittuneisuuden huippu
FFHolm: tai sitten sille on aina valehdeltu, kun se on kysynyt toisen entisistä
FFHolm: meillä kaikilla entisillä on sukupuolitauteja
Hukka: On, enää puuttuis, että se ei vois syödä mitään mikä on koskenu maahan jossain vaiheessa, ennen lautaselle päätymistä.
FFHolm: toi olisi aika rankkaa!
Hukka: Ois.
FFHolm: kaloja voi syödä, ehkä
FFHolm: lasketaanko veneen lattia maaksi?
FFHolm: musta lasketaan
Hukka: Sitten ei vois kalojakaan syödä.
FFHolm: ei ainakaan kaupasta ostettuja
Hukka: Sen pitäis itte kalastaa, muuten se kuolis nälkään, tai joutuis elämään valoravinnolla.
FFHolm: eläimiä ei voi syödä
FFHolm: linnutki käy yleensä maassa
FFHolm: paitsi pääskyset
FFHolm: tästä voisi tehdä tutkimuksen, mikä ei käy koskaan maassa
FFHolm: oksat ei osu maahan
FFHolm: eikä marjat!
Hukka: Musta kala on eläin, koska se ei kuulu kasvi-, tai sienikuntaan.
Hukka: Marjojakin siis voi syödä :O
Hukka: Entä merilevä? Japanissahan siitä tehdään kaikkea häröä mm. wasabia.
FFHolm: sitä voi syödä, jos ei ole rannalta kerätty
FFHolm: toisaalta oikea fundamentalisti ei söisi marjojakaan, koska se puska kasvaa maassa
Hukka: Mietin kans tota, mut ite marjat ei oo koskenu maahan.
FFHolm: pitäisi kasvattaa marjapuskat ruukussa ja roikottaa ne vaikka puusta
FFHolm: just in case
Hukka: Mut eiks sinne ruukkuun silti lätkitä multaa (maata)?
Hukka: Mut fiksuinta tosiaan ois heittää keräysastiat puskan alle, että marjat putoaa astioihin, ei maahan.
FFHolm: mietin myös
FFHolm: mutta astia on maassa. jos ruokapakkaus tippuu kaupassa maahan niin voiks syödä enää?
FFHolm: musta ei
Hukka: Puskan alle voi laittaa matalia pöytiä!
Hukka: Niille kulhot.
FFHolm: nyt on parempi
FFHolm: voisiko vielä laittaa kuulalaakerit kulhon ja pöydän väliin niin kosketuspinta-ala olisi minimaalinen
FFHolm: koita kasvattaa eläimiä siinä kulhossa
Hukka: Toki! Tuohan on nerokasta!
Hukka: Pieniä eläimiä voiski kasvattaa.
FFHolm: loistava keskustelu
Hukka: Ja heinäsirkat on kuulemma friteerattuna hyviä.
FFHolm: ne pomppii kulhosta pois
Hukka: Kulhon voi laittaa terraarioon.

 

leike

FFHolm toivottaa onnellista ja lätinän täytteistä elämää Johannalle ja Lasselle, mikäli heidän yhteinen matkansa jatkuu vielä. Älköötte koskaan saako osaksenne juhannuspsykooseja. FFHolm jatkaa iltaansa tämän hetkisen rakkautensa eli skotlantilaisen savuisen single maltin kanssa muistellen aina parhaan kykynsä mukaan omaa ensirakkauttaan.

-FFHolm