FFHolmin kadonneet vuodet perttuk:n mukaan: 2009

Eikä aika milloinkaan palaa takaisin.

–Marcus Aurelius

Tämän blogin pitäisi kertoa olennaiset asiat henkisestä kasvusta, mutta FFHolm on silti päättänyt unohtaa kokemuksen, joka teki hänestä kärsivällisen kuin pyhimyksen. Viittaan tietenkin hänen kesälomamatkaansa Euroopan raiskauspääkaupunkiin, jossa minä, perttuk, itse olin kesäduunissa. FFHolmilla oli mukanaan pari sympaattista kaveria. Sympaattista.

Epäinhimillisissä oloissa

Nuoret ihmiset osaavat venyttää penniä maksimoidakseen Alkon ostoksiin jäävät rahat. Niin FFHolm kavereineen matkusti päivälaivalla kansipaikalla. Ole iloinen, jos et tiedä, millaista se on.

Kuten tiedämme, ruoka on laivalla kiskurihintaista. Säästäväinen porukka säästi syömisessä ja kiristi vyötä! Kun laiva oli maissa ja kohtasin FFHolmin terminaalilla, hän oli tyrmistynyt, etten ollut automaattisesti tajunnut tuoda hänelle kebab-annosta nautittavaksi. Etsimme turhaan kebabbilaa Slussenilta. Lopulta paistoin kavereilleni kämpilläni pakastepyttipannua, samaa ruokaa, joka loppukesään mennessä oli aiheuttava minulle sairaalahoitoa vaativan akuutin vatsan. Jos tunnet FFHolmin, arvaat, mitä mieltä hän oli ruokatarjoilusta.

Jaoin entuudestaan tuntemattoman Mikon kanssa vuokrakämpän Sundbybergissä kerrostalon 6:nnessa kerroksessa. (Siellä tapettiin äskettäin kaksi ihmistä. Siis kaupunginosassa, ei asunnossa.) Asunto oli 1 h + k + et + kph, neliöitä kuitenkin kohtuu paljon. Majoitimme vieraista yhden makuuhuoneen lattialle ja kaksi viehättävälle parvekkeelle. FFHolm ei kuulemma nukkunut viikonlopun aikana laisinkaan. Kesäyön valoisuus hankaloittaa toki nukkumista sinänsäkin, mutta lisävaikeutena oli melu. Tiedän, mitä ajattelet: ihmisten hälinää, autoja, sireenejä. Ei, kaupungin melusta ei ollut kyse. Lokit tepastelivat kattopeltien reunoilla ja kirkuivat täyttä kurkkua illasta aamuun.

Paluumatka laivan kansipaikalla ei tietenkään ollut sen mielenkiintoisempi kuin menomatkakaan. FFHolm oli kuitenkin elossa – kovien kokemusten karaisemana.

FFHolm lensi pesästä

FFHolmin tekniikan opinnot ja minun akateemiset opintoni jatkuivat. Rupesimme kämppiksiksi. FFHolmin henkinen koti oli kuitenkin edelleen äitylin luona, jolle hän vielä pitkään vei kunnioittavasti likapyykkinsä pestäväksi. Nyt puhutaan siis kirjaimellisista eikä kuvaannollisista likapyykeistä, sillä tässä historian hetkessä FFHolm oli vielä viaton, maailmaa syleilevä nuorukainen ilman katkeruuksia ja ristiriitoja.

Ovi

Kuvaan liittyy FFHolmin muisto! Se on samalla perttuk:n omakin muisto! Perttuk:n huone oli jaetun kaksion olohuone, jonka oviaukosta puuttui ovi. Vintiltä kuitenkin löytyi juuri sopiva, ilmeisesti edellisten asukkaiden sinne viemä. Perttuk asensi sen insinööriopiskelija FFHolmin avulla, ja tässä oli lopputulos. FFHolm osasi kertoa, että työn suorittajaa (FFHolm) ei voi syyttää mistään, vaan lopputulos oli työnjohdon (perttuk) virheen syytä.

Elämäni G-Man – krapula – vilahti taasen kertaalleen pian muuttomme jälkeen, kun minun piti hauskuuttaa uusia fukseja. Drinksut olivat välttämättömiä kielenkantojeni kirvoittamiseen. Eräät fuksityttö ja fuksipoika olivat tutustumassa toisiinsa Emma-yökerhon penkillä. Olin tuossa hetkessä siinä alkoholin kapeassa terapeuttisessa leveydessä, että olin puhelias ja täysin itsekritiikitön sanomiani asioita kohtaan, joten istahdin heidän viereensä läppää heittelemään. (En tietenkään muista, mitä läppää.) Fuksit liukenivat melko pian. Jos he aikoivat harjoittaa haureutta, toivottavasti onnistuin pilaamaan sen heiltä!

Kyllä, tämä juttu liittyy edelleen FFHolmiin. Eräs kurssitoverini nimittäin huomautti, että saattaisin tarvita taksikyytiä kotiin jos tilani sumenisi edelleen sitä tahtia mitä siihen mennessä. En kuitenkaan tuossa mielentilassani kyennyt muistamaan osoitettani. Niinpä laitoin FFHolmille keskellä yötä tekstiviestiä, jossa kysyin osoitettamme. En tullut ajatelleeksi asiaa, jonka FFHolm seuraavana päivänä kertoi: että hän sai pelätä, oliko joku varastanut kännykkäni ja avaimeni ja aikeissa tulla keskellä yötä ryöstöretkelle kämppääni. Hups.

Alkuyön vietin kylpyhuoneemme lattialla alasti oksennellen. Tämä kuulemma järkytti FFHolmia, joka ajatteli: tämmöistäkö perttuk:n kämppiksenä on? Itse asiassa päiväkirjani kiteyttää FFHolmin fiilikset:

Hän oli nyrpeä seuraavana päivänä.

Hei, onnistuin löytämään historiallista dokumentaatiota Messenger-keskustelun muodossa!:

10.9.2009 20:01:22 vosu Bart mites muute sun hupituutori toimet on alkanu?
10.9.2009 20:01:39 Bart vosu eli lääkisläisten kanssa olin liikkeellä, vein fukseja tutustuun kapakoihin
10.9.2009 20:02:08 Bart vosu mentiin passioniin*, alepupiin*, o’connelsiin, kotibaariin ja sit emmaan
10.9.2009 20:02:17 Bart vosu tähdellä merkityt oli mulle uusia paikkoja
10.9.2009 20:02:23 vosu Bart eli ilmeisesti hyvin on alkanu 😀
10.9.2009 20:02:37 vosu Bart se kulma alepupiko?
10.9.2009 20:02:44 Bart vosu joo
10.9.2009 20:02:46 Bart vosu no suoraan sanoen oon ollut ihan tuppisuuna kaikissa niissä tapahtumissa,
10.9.2009 20:03:01 Bart vosu oon antanut itestänio varmaan iha hölmön kiuva
10.9.2009 20:03:04 Bart vosu *kuvan
10.9.2009 20:03:27 Bart vosu sitten kotibaarin kohdalla oli promillet noussu niin että tulin tosi puheliaalle päälle
10.9.2009 20:03:55 vosu Bart 😀
10.9.2009 20:03:55 vosu Bart no mut hei
10.9.2009 20:03:57 vosu Bart parempi myöhää ku ei millokaa
10.9.2009 20:04:02 Bart vosu juttelin yhdelle fuksitytölle ja sitten kaikille mahdollisille emmass,a mutta mahdoin olla tosi rasittava ja puhua pelkkää paskaa 😀
10.9.2009 20:04:18 vosu Bart 😀 kaikki siinä vaiheessa puhuu pelkkää paskaa
10.9.2009 20:05:20 Bart vosu mutta tosiaan kämppis-[FFHolm] oli vähän vihanen, kun tultuani kotiin yrjösin jonkun tunnin eikä se päässy vessaan 🙂 ja sitten se ei voinu nukkuu kunnolla, ja aamulla sen ruokahalu meni aamupalalla kun yrjösin taas. no ei tää nyt mikään naurun asia oik. ookaa 😦
10.9.2009 20:05:54 vosu Bart 😀 haha
10.9.2009 20:05:56 vosu Bart toi on sitä opiskelijaelämää
10.9.2009 20:06:04 vosu Bart ehkä [FFHolmin] ei olis kannattanu muuttaa kimppaa^^
10.9.2009 20:06:14 Bart vosu no, lupasin sille että tää ei toistu
10.9.2009 20:06:15 vosu Bart en muuten tienny et oot ottamas kämppistä !
10.9.2009 20:06:27 Bart vosu piti ottaa, että rahat riittää
10.9.2009 20:07:00 vosu Bart no sit!

FFHolm esiintyi noihin aikoihin aina tunnusomaisessa päähineessä, joka sai upeassa Ruma-kapakassa asioineen tuntemattoman pojan kuvittelemaan hänen ammatikseen junankuljettajan. Tämä myös kertoi, että meissä kolmessa (Ronald McMagickSS aina mukana!) on ”rantaleijona-ainesta” sekä vannotti meitä lähtemään ”huomenna Miami Beachille”. Hemmolla oli meille asiaa usean minuutin ajan, mikä selittyy sillä, että hänellä on täytynyt olla sama humalan vaihe päällä kuin minulla 3½ viikkoa aiemmin fuksien baarikierroksella. Tämä ei toisaalta ollut ainut kerta, kun FFHolm on osoittanut supervoimansa: epämääräisiin friikkeihin kohdistamansa magneettisen vetovoiman.

Ruma ei todellakaan ollut FFHolmin kantapaikka noina aikoina. Sittemmin terveystarkastajat määräsivät koko 21-kerroksisen talon purettavaksi, koska Rumasta oli levinnyt aikamoiset biovaaralliset saasteet koko taloon. Ehkä tiedätkin Ruman saniteettijärjestelyt: WC-pönttöön ei tarvinnut osua, mutta oli suotavaa, että asiakas kuitenkin kusi ovelta vessan kynnyksen yli eikä ravintolan puolelle.

Henkilö, jonka mainitsemisessa on pidettävä kieli keskellä suuta

Lokakuussa 2009 henkilö, tai neiti Total Destruction, piti FFHolmia suuressa jännityksessä sikäli, tulisiko käymään. Itseäni jännitti ehkä enemmän, koska en ollut ikinä tavannut häntä ja uusien ihmisten tapaaminen on minulle kova paikka. No, viime hetkellä eräänä lokakuisena perjantaina hän sitten ilmoitti tulostaan. FFHolm vei neidin O’Connel’siin, jonka vessassa olin muutamaa viikkoa aikaisemmin ripuloinut pahanpäiväisesti, sen edellä mainitun akuutin vatsani jälkimaininkeja. (Joudun kertomaan likaisia yksityiskohtia itsestäni, koska toisten likaiset yksityiskohdat sensuroitaisiin.) Henkilö vietti viikonlopun FFHolmin seurassa. Heillä oli hirveän kiva viikonloppu.

Kuvailen nyt henkilöä omasta näkökulmastani sen minimimäärän kuin on absoluuttisesti tarpeen, ja yritän tehdä sen muistaen ensivaikutelmaani. Hän oli ystävällinen. Hän oli luomu. Hän oli kiltti maalaistyttö, joka hymyili paljon. Vaikutti pärjäävältä(/mmältä kuin oikeasti olikaan). Ivaa tai ylimielisyyttä ei hänen katseessaan koskaan ollut. Toki hän nauroi räkäisesti nähdessään ovenasennusurakkamme lopputuloksen. Ei, ei se ollut räkäinen nauru, vaan sympaattinen persoonallinen kikatus.

Marraskuussa Ronald McMagickSS tuli minun ja FFHolmin luo, maistelimme erilaisia juomia ja jossain vaiheessa halusin katsella yhdessä videoita netistä, mutta he eivät innostuneet. Yön mittaan desibelitasot pienessä keittiössämme nousivat, hirveän hauskoja juttuja meillä oli, joista ei ole jälkikäteen mitään mielikuvaa. Ronaldilla oli sinä yönä itseaiheutettu oksennustauti. Jälkikäteen ajatellen olisi meitä hävettänyt rymyämisemme, mutta onneksi joku samassa rapussa asuva asukas oli laittanut ilmoitustaululle pahoitteluviestin, että heillä on tuparit joista saattaa tulla melua. Häätö ei siis tullut sillä kertaa meille.

Neiti Total Destruction oli yhtäkkiä todella paljon läsnä sekä fyysisesti että FFHolmin ajatuksissa. FFHolm teki hänelle jo sähkökannelta. Kävimme joskus kolmisin lähikapakassa. FFHolmin mieleen on sieltä jäänyt biljardinpeluun taisteluhuutoni.

–perttuk

Mainokset

Hukan ajatuksia rakkaudesta

Tänään Mastermind Hukka ottaa Juhannuspsykoosin päivittämisen vastuulleen kertomalla rakkauden perimmäisestä olemuksesta.

Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet.

I

Olut… Tuo pieni sana ja kuohuava mallasjuoma… Se ei varsinaisesti liity mitenkään tähän tarinaan, mitä olen kirjoittelemassa, tai näyttele muuta kuin sivuosaa näissä ihmiskohtaloissa. Ei ainakaan toivoakseni.

1

Näen kuitenkin asialliseksi mainita tuon juoman, sillä tätä kirjoittaessani jossain vaiheessa tulen huomaamaan juoneeni kaksi kpl kyseistä juomaa. Nämä ihmiskohtalot ovat tosia, mutta yleisen hyvän maun nimissä jätän yksityiskohtia ja muuta tarpeetonta krääsää pois. Aloittakaamme.

Kun tutustuin FFHolmiin olin kihloissa tulevan ex-vaimoni kanssa. Uskoin päätyväni onnellisesti naimisiin, mutta toisin kävi. Luulin hänen [FFHolmin] oman suhteensa kestävän, kunnes sitten kuulinkin luulleeni väärin. Näen tässä tiettyä nuoruuden naiiviutta ja kokemattomuudesta johtuvaa herkkyyttä.

Sanoisin äkkiseltään, että PerttuK:n naisasiat ovat hyvällä mallilla, hänhän ei hirveästi ole joutunut pettymään noihin otuksiin. Ronald McMagickSS  puolestaan antoi sydänsurujen viedä ja varmaan myöntää itsekin, ettei se ollut niin järkevätä. Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet. Sydämentahdistin vois olla kans kova, jos komppi ei muuten pysy groovessa. Tämä taitaa jo vähän eksyä aiheesta. Tässä vaiheessa lienee korkea aika esittäytyä.

Olen Hukka ja uskallan väittää löytäneeni tässä frendiporukassa ne paskimmat naiset. Ihan hyvä varmaan, että joku näyttää muulle porukalla sitä: ”Älä tee näin”-esimerkkiä. Ikävä vaan kannaltani, että se olen minä. Mielestäni paras ratkaisu on siirtyä elämässään eteenpäin ja oppia virheistään. En väitä olevani kyllä mikään expertti näissä asioissa, enkä nykyisellä asennemaailmalla varmaan tule olemaankaan.

2

Kuvituskuva: Musisoimme FFHolmin kanssa.

II

Rakkaus, mitä se on? Nuorempana olin paljon idealistisempi ja optimistisempi, joku voisi sanoa naivistinen tyhmyri. Itse pidän enemmän termistä: vitun idiootti. Tuolloin ajattelin, että rakkaus on jotain suurta ja merkittävää elämässä. Nytten tuntuu, että se on vain kemiallinen reaktio aivoissa, jonka tarkoitus on saada ihmiset nussimaan, jotta tämä laji säilyisi, ja näin ollen paljon primitiivisempää kuin mitä nuori romantikko suostuu uskomaan. Lopulta rakkauden tarkoitus on vain sumuttaa meidät unohtamaan, että olemme vain kasa kiimaisia apinoita, jotka tulevat kuolemaan. Me kaipaamme rakkautta, läheisyyttä ja lämpöä, sillä maailma on kylmä ja välinpitämätön.  Me olemme osa maailmaa, jotenka me olemme kylmiä ja välinpitämättömiä ja pizzalaatikkoni on tyhjä. Yritän sanoa, että kaipaamme lämpöä, koska mutta palelemme, ja me silti hohkaamme itse kylmää.

3

Kuva kertoo kaiken.

Kukaan ei jaksa olla lämmin ja rakastava kaikille.  Se on vain inhimmillistä. Tästä päästäänkin siltaa pitkin kysymykseen miksi sitä pitäisi olla joku vierellä ollakseen onnellinen? Lopulta tuntuu, että jokainen haluaa jonkun vierelleen. Näkemykseni mukaan kukaan ei tunnu esim. Tinderistä löytävän muuta kuin yhden illan juttuja, ei siinä mitään pahaa. Mietin vain sitä, onko ns. perinteinen parisuhde katoamassa, elämmekö sinkkujen ja yksinhuoltajien maailmassa, vai onko tässä otannassani jotain vikaa?

Toisaalta onko sillä merkitystä? Maailmassa on aina ollut kautta historian ns. vanhoja poikia ja ikisinkkuja. Nykyään kenties oma lisänsä on kaiken maailman Men Going Their Own Way -jutut ja muut vastaavat ajatussuuntaukset. Olen tässä vuoden aikana tullut tulokseen, etten itse jaksa edes yrittää mitään aiheeseen liittyvää, jotenka varsinaisestihan koko aihe ei varsinaisesti edes ole huolenaiheeni. Vakaan uskomukseni mukaan ihmisen tulisi pitää tunteet kurissa, olen huomannut asioiden kusevan aina, kun päästän niistä irti.

4

Joskus ne elämäntavoitteet ei oo ihan niin korkealla.

Näin ystävän ulkopuolisin silmin katsottuna musta tuntuu,, että FFholmin nykyinen sinkkuus johtuu hyvin pitkälti siitä että hän elää modernissa maailmassa ja etsii vanhoillisempaa naista. Valitettavasti sinistä poliisi-laatikkoa ei kulje joka perjantai. Suosittelen juhannustansseissa käymistä ja paria whisky-shottia, palan painikkeeksi lonkero ja grillimakkara. Ronaldin ongelma nyt on ihan vaan turkulaisuus (en ole varma saako tässä blogissa kiroilla). Suosittelen lavaa kaljaa, rommikolaa ja kahta liikennemerkkiä. Palan painikkeeksi kossupullo. PerttuK:n ongelma lienee juhannuskurpitsa, joka jäytää hänen ajatuksissaan ja josta hän ei pääse yli eikä ympäri. Suosittelen absinttia ja kahtatoista jekkubatteria. Palan painikkeeksi kannattaa masturboida Raamatulle. Ystävämme Peter Northin ongelma puolestaan tuntuu olevan jatkuva stressiperäinen vitutus. Suosittelen ratkaisuksi alkoholismia. Palan painikkeeksi masennus ja iskelmäklassikoita. Omaa tilannettani analysoidessani tulen auttamatta siihen tulokseen, että mikäli mielenkiintoni ja optimismini riittäisi näihin naisasioihin, niin minulla olisi varmastikin useampi ongelma asenneongelmasta alkaen. Rakkaus on niille, joille se sopii ja sillä sipuli. Miksi tarvitset ketään ollaksesi onnellinen, kun voit vain olla onnellinen? Mitä on olla onnellinen?

5

Jengi diggaa kivoista luontokuvista

III

Kokemuksieni mukaan onnellisuus on sitä, että nauttii hetkestä, siitä mikä elämässä on hyvää. Ystävät, pizza, kalja, olut, musiikki, bisse, börsta, Öl… Elämä on juuri niin monimutkaista kuin siitä tekee. Itse nautin siitä, miten yksinkertaista se on omalla kohdalla juuri nyt. Olen kuitenkin mielestäni väärä ihminen puhumaan näistä asioista, onnellisuus on lopulta aika henkilökohtainen asia.

Joillekin onni on toimiva parisuhde ja moisen saavuttamisessa on moniakin ongelmia. Ensimmäinen on löytää sopiva kumppani ja seuraava on saada hommat pyörimään. Entä sitten kun tulee ensimmäinen suuri vastoinkäyminen? Hyvinä päivinähän kaikki on kuitenkin helppoa. Sanotaan näin, mielestäni tämä kuulostaa sairaan monimutkaiselta ja jatkokysymys on, entä jos se ei olekaan kaiken sen yrittämisen arvoista? Entä jos jonkun toisen kanssa asiat toimiskin paremmin? Se on vähän kuin yrityksen perustaminen, se on investointi ja sijoitus joka voi mennä pahoinkin mönkään.

Pelottavaa, mutta mitä emme tekisi tavoitellessamme onnea? Entä olemmeko lopulta sen onnellisempia?  Samapa tuo. En mä mistään mitään kuitenkaan tiedä. Jatkuu ensinumerossa…

– Hukka

Ihmis-Keno

Vuosia takaperin näin unen, jossa valmistin pizzaa lapsuudenkotini kylpyhuoneessa pesukoneen kannen päällä.

FFHolmin ainoa seuraaja perttuk on valittanut, että Juhannuspsykoosi ei julkaise tarpeeksi usein suolensisältöä. Niinpä nyt ensimmäistä kertaa kokeilemme, kuinka homma pelaa, kun haamukirjoittaja julkaisee FFHolmin jorinoita. Sanantarkkoja jorinoita. (Toim. huom.: FFHolm on täysi natsi, joka ei anna minulle pienintäkään taiteellista vapautta.) Tällä hetkellä FFHolm löhöää kalsareissa perttuk:n sohvalla, sillä omaa sohvaa hänellä ei enää ole. Se myytiin pakistanilaisille. FFHolm toi etukäteen ilmoittamatta perttuk:n luo kolmannenkin tyypin, joka välttelee perttuk:n kivesveden juomista.

Muistelmien jatkaminen ei tunnu luontevalta julkaisutavasta johtuen, joten tänään paneudumme kumppaninetsinnän taiteeseen. Kiinnitämme huomiota ennestään tuntemattoman, kiinnostusta herättävän nisäkkään hyviin ja erityisesti huonoihin ominaisuuksiin. On tärkeää osata siivilöidä paska simasta pois ennen juomista. Huono valmistautuminen johtaa juhannuspsykoosiin. (Niin kyllä hyväkin.)

Jokaisen on hyvä edes ajatustasolla tehdä listat kumppaniehdokkaan hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. (Nämä ovat ne Kenon numerot.) Mallia voi ottaa esimerkiksi tässä artikkelissa esitetyistä ominaisuustaulukoista. Tarvitaan todella monta hyvää ominaisuutta yksittäisen huonon asian kumoamiseen.

Parisuhde-expertti FFHolm kehottaa ottamaan esimerkiksi alapuoliset standardoidut ominaisuuslistat mukaan baarin kesäterassille. Varmoin ottein voi sitten siellä lähestyä kiinnostavaa punatukkaista henkilöä ja kysyä häneltä:

Hei! Osaisitteko kertoa minulle, kuka näytteli Ridge Forresteria? Siis sitä alkuperäistä.

Tästä voikin sitten aloittaa luontevasti keskustelun Lauri Karhuvaarasta, jota myöten pääsetkin utelemaan punatukan henkilökohtaisista asioista. FFHolmin mielestä valtaosa alapuolisista huonoista ominaisuuksista pitäisi saada selvitettyä ja mieluusti poissuljettua ensimmäisten viiden (5) minuutin aikana. FFHolm on samassa ajassa onnistunut selvittämään erinäisiltä henkilöiltä abduktiokokemukset ym. kolmannen asteen yhteydet.

FFHolm_muija

Sucker for Redheads.

Standardoidut Hyvät Ominaisuudet:

Kiltteys Luotettavuus, omavaraisuus, pulsuilemattomuus Ei anna eikä vonkaa ekoilla treffeillä
Ei sukupuolitauteja ennen sinua Sopivan tiukka (muttei natsi) Punainen karvoitus (sheivaus menee edelle tietyillä alueilla)
Huumorintaju Käytöstavat, kohteliaisuus, huomaavaisuus Sosiaalivammattomuus

 

Standardoidut Huonot ominaisuudet:

Kyvyttömyys sanoa ”kiitos” Depressio, koska ei ole sun asiasi sitä lähteä parantamaan Puhekyvyttömyys, sosiaali-vammaisuus Käyttää rahaa anaalin valkaisuus Harrastukset menevät sairaisiin mittasuhteisiin
Niin kaunis naama, että saa sillä kenet haluaa Skitsous Kaljut normaalisti karvanpeittämät alueet päässä Vitun tylsä tyyppi Muistisairaus
Rokkistaraan verrattava tupakointi Varastelu Kyvyttömyys rakastaa Puhuu paskaa muista Pelaa pokemonia baarin terassilla yksin seurassa
Laiskuudesta johtuva työkyvyttömyys ja pitkäjänteisyyden puute Ei harrastuksia Hajuttomuus, mauttomuus Kakkaa vaatteissa Ei pysty elämään ilman alkoholia
Ajaa tukkansa, vaikka se on luonnostaan punainen Ei pese alapäätään Messuhallin ja patongin mittasuhteet Huoleton alapään käyttö kylällä Haluaa lähteä Ghanaan opiskelemaan puunaamareiden veistoa

blogiin

Nähdään Kirkan keikalla Valkeakoskella!

Kolmen hengen työryhmällemme heräsi joitain eriäviä mielipiteitä listattavista ominaisuuksista ja listojen soveltamisesta käytännön elämään.

  • perttuk kommentoi: Esimerkiksi FFHolmin mielestä ei ole hyvä ominaisuus, jos kumppaniehdokas on skottilainen hame (kilttiys), vaan hän halusi korvata tämän kiltteydellä. Itse en pysty ymmärtämään FFHolmin mielipidettä, että punainen – vieläpä punaiseksi värjätty – tukka 1 000-kertaistaa nuoren naisen viehättävyyden. (Nyt FFHolm sanookin, että punainen tukka tarkalleen ottaen asettaa naisen luokitukseksi automaattisesti vähintään 3/5.) Hyväksyisin ehkä häntä paremmin sen, että hyvät puolet neutralisoivat huonoja… mutta nyt kun listaa katson, ovathan nuo huonot puolet järkyttävän raskauttavia. Täytyy myöntää, että aika pitkälti luotan FFHolmin asiantuntemukseen, sillä hän todella lähestyi punatukkaista tyttöä Lauri Karhuvaaralla eilen kesäterassilla, mistä en itse olisi uneksinutkaan edes vaikka olisin halunnut.
  • FFHolm kommentoi: Itse en ole koskaan rehannut baarista ketään vierasta kotiini. En myöskään halua pilata elämään väärän ihmisen kanssa. Yläpuoliset huonot ominaisuudet ovat luonteeltaan sellaisia, että en ryhtyisi seurustelemaan edes punatukkaisen naisen kanssa, jos hänellä on yksikin em. huonoista ominaisuuksista. Ne pilaavat suhteen ennemmin tai myöhemmin. Osa huonoista ominaisuuksista on tosin sellaisia, että friendzonettaisin emännän, josko hän myöhemmin osoittaisi parempaa suoriutumista. PS. punatukkainen tyttö, jonka perttuk juuri mainitsi oli liian kiinnostunut pelaamaan Pokémon Go:ta, jolla hän peitti surullisen kyvyttömyytensä muodostaa elämäänsä kauniita asioita.
  • Kolmas tyyppi kommentoi: Oman kokemukseni mukaan ongelmana useammin on positiivisten asioiden poissaolo kuin satunnaiset negatiiviset kohdat. Näin ollen itse haen enemmän positiivisia ominaisuuksia kuin negatiivisten poissaoloa. Toisaalta kaikkein tärkeintä on tuntea oma arvonsa, ja sama pätee myös muihin.

Juhannuspsykoosi rohkaisee kaikkia lukijoitaan lähestymään kiinnostavilta vaikuttavia ihmisiä kesäterasseilla, uimahallien pukuhuoneissa, ruokajonoissa, ehtoollisleivällä ym. kansantapahtumissa. Lisäksi mainittakoon, että Valkeakoskella eli KOSKIssa uskotaan edelleen mestari Kirkan edelleen olevan täysissä sielun- ja keikkailunvoimissaan. FFHolmiakin kiinnostaisi nähdä, kuinka Kirka tänä päivänä keikkaa vetäisee.

-perttuk

-FFHolm

-JIh0

Sivari-FFHolmin muistelmat, Osa 2.

En ollut koskaan vaivannut mieltäni hänen tapaamisella oikeasti. Minulla olin muutenkin paljon nettituttuja, joten oli asennoitunut, etten koskaan välttämättä tapaisi häntä eikä siihen ollut tarvettakaan. Kaipa olin turtunut ajatukseen, ettei elämällä olisi minua varten mitään suurempaa.

 FFHolm Lapinjärven sivarikeskuksessa

Keväällä 2008 viimeistelin ensimmäisen vuoteni TAMK:ssa ja varasin kesäksi lomapaikan Lapinjärven siviilipalveluskeskuksesta. En tuntenut minkäänlaisia omantunnontuskia tästä intin väistämisestä, enemmänkin asepalvelus tuntui liian normaalilta vaihtoehdolta minulle. Toisaalta ajattelin myös, että tuskin sodannähneetkään toivoisivat jälkipolvien joutuvan sotaan vain, koska se nyt on niin miehekästä.

Siviilipalveluksen ’alkukoulutus’ kesti Lapinjärvellä neljä arkiviikkoa. Homma oli kyllä aikamoista sluibailua, koska minun ei tarvinnut siellä olla yhtäkään täyttä viikkoa. Jokainen päivä koostui kurssiohjelmasta, jolloin käytännössä istuskeltiin ja katseltiin kalvosulkeisia. Osa porukasta taas nukkui krapulaansa ohitse salin perällä. Ihan höpöähän se oli, mutta täytyy sanoa, että en ole missään koskaan saanut niin hyvää ruokaa kuin Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Päivän aikana syötiin neljästi, juustoja, leikkeleitä ja vihanneksia oli leivän päälle jos jonkinlaista sorttia ja jälkiruoaksi saatiin jäätelöä tai jotain muuta neitimäisen makeaa.

Eräänä päivänä norkoilin Lapinjärven huoltoaseman pihalla. Istuskelin reunakiven päällä, kun olin tarkastanut Lapinjärven nähtävyydet hyvin nopeassa ajassa. Huoltoasema toimi samalla Matkahuollon bussipysäkkinä, missä sillä hetkellä sattui odottamaan hyvin kaunis punatukkainen tyttö. Noteerasin tytön ja hätistelin asian kaihoisasti pois mielestäni. Punatukkaiset naiset olivat jo tuolloin heikko kohta sydämessäni. Seuraavana päivänä sivarikeskuksen kalvosulkeisissa sitten luennoitsija kysyi, että oltiinko jo tutustuttu kuntaan. Sitten hän sanoi minulle, että ”sinä olet ainakin, mä näin sut huoltsilla eilen tuijottamassa kaunista naista, se on mun tytär”.

Lapinjärven sivariperinteeseen kuului myös itse Lapinjärven kiertäminen jalkaisin. Palkkioksi tästä sai hienon hologrammilla varustetun hippipinssin. En muista, kuinka onnistuin kyseisen aktiviteetinkin sluibaamaan, mutta pinssi on silti muistona tuosta suorittamattomasta ulkoilusta. Muita luentojen aiheita olivat tietokilpailut, joissa oli tarkoituksena tunnistaa mielenterveyshoitaja Staffanin soittamia pianosävelmiä.

Iltaisin urheat sivarit kävivät paikallisessa Lapinjärven Hotelli Hanhessa, joka tunnettiin vanhana bordellina. Bordellitoiminnan loppuessa hotellin sängyt myytiin sivarikeskukselle.

Ihana ajatus nukkua noilla pedeillä viikot. Hanhessa alkoi kello kymmenen jälkeen joka ilta Happy Hour ja keskiviikkoisin vietettiin sivarikaraokea. Huumeitakin siellä tarjottiin, mutta itse en ole pilviveikko ollut koskaan.

Kerran istuimme huoneporukalla hotellin baarissa, kun paikalle saapui kaksi melko halvan oloista lapinjärveläisneitiä. Hehkeydessä oli suuresti toivomisen varaa. Heillä oli ilmeisesti tapana käydä kiksauttelemassa sivareita, kun muutakaan tekemistä pikkukunnassa ei ollut. Huonekaverini alkoi juttelemaan näille muijille ja pian he päättivätkin lähteä yhdessä Kouvolaan jatkoille.

Naiset huusivan myös minun suuntaani, että ”lähde mukaan”,  jolloin huonekaveri ilmeili äänettömästi naamallansa, että ”nämä ovat minun, älä saatanassa tule”.

Ei pelkoa, sillä omanarvon- ja ylpeyden tuntoni eivät olisi koskaan antaneet myöten tuossa tilanteessa. Jännä juttu, että monilla nuorilla miehillä alkoivat kullit syyhyämään jo neljän päivän sivaroinnin jälkeen. Kerrottiin tarinoita, että silloin tällöin sivarit rehasivat myös naisia tuonne miehisyyden tyyssijaan. Jotkut sankarit onnistuivat viettämään yönsä kahden naisen kanssa ahtautuneina kerrossängyn samaan vuoteeseen.

Kun sivarikoulutus oli ohi ja koitti viimeinen aamu lähteä takaisin kotiin saimme iloksemme todeta, että viereisen huoneen kaveri oli kännipäissään onnistunut oksentamaan koko WC:n varsin karkeaan kuntoon. Harmin tuotti sellainen fakta, että keskuksesta ei saanut lähteä ennen kuin jokainen huone oli hoitanut omat vastuualueensa kuntoon. Eli tässä tapauksessa minun huoneen vastuulla oli WC. Nopean CSI-mäisen tarkastelun jälkeen totesin, että kaveri oli alkanut oksentaa ollessaan pisuaarin äärellä. Tästä hän oli jatkanut matkaansa – yhä oksentaen – koppiin ja pytylle. Koko viiden metrin pituinen matka pisuaarilta koppiin oli koristeltu oksennusvanoilla ja käden jäljillä seiniä myöten. Vitutti.

sivari

 Itteensä tyytyväinen sivari.

 

FFHolm sivarissa Ahjolan kansalaisopistossa

Sivarikoulutuksen jälkeen siirryin varsinaiseen vuoden palvelukseen Tampereen Ahjolaan kansalaisopiston iltavahtimestariksi. Tästä hommasta irtosi rahaa n. 500-800 € kuussa kasvaen loppua kohti. Toimenkuvaan kuului käytännössä ulko-oven sulkeminen joka päivä klo 21:30. Lukuunottamatta satunnaisia pikkuhommia sain viettää aikaani  parhaaksi katsomallani tavalla.

Kun puhutaan sivareiden sluibailusta, niin en voi kyllä väittää vastaan.

Toisinaan tein jotain kehittävää, kuten rakensin soittimia opiston puutyöpajassa tai rimputtelin treenikämpän puolella. Viikonloput olivat täysin pystyynkuolleita, koska hiljaisessa talossa ei aina ollut välttämättä ketään minun lisäkseni. Työn tuoksinassa tuli hiottua musiikkia viikosta toiseen träkkerisoftan kanssa ja pelattua useita ysärin PC-pelejä läpi (Tyrian, Fallout 1, Settlers 2). Ihmettelen edelleenkin, kuinka joskus pystyin saapumaan töihin klo 15:30, avaamaan tietokoneen ja selaamaan Naurunappulaa 21:30 asti. Välillä jopa myöhästyin bussista sen takia…

Tuolloin sävelsin mm. tämän sodanvastaisen instrumentaalin:

Wandering Devastated Woods.mp3

Kerran kuitenkin sitten kävi niin, että nuorisotoimen johtaja pyysi minua roudaamaan hänen kanssaan soittokamppeita opistolta Tampere-talolle. Pahaksi onnekseni olin juuri aloittanut lounaan valmistuksen, minkä takia jouduin vastaamaan hänelle, että ”minulla on nyt ranskalaiset ja kalapuikot uunissa, voidaanko odottaa”. Johtaja oli ihan ok sivarinsa sluibailun kanssa ja antoi minun ruokailla loppuun. Eihän siitä tullut kuin tunnin viivästys.

Opistolla järjestettiin soittokursseja sekä aikuisille että nuorille. Kitaran ja basson soittoa siellä opetti muuan Hra Torvinen, joka oli usein sairaana. Minut laitettiin sitten muutaman kerran tuuraamaan näitä hänen nuorisokurssejaan. Bassoryhmän lapsiin en onnistunut saamaan minkäänlaista kontaktia. Vietimme todella ankeat kolme varttia tilaisuudessa, joka muistutti elokuvaa Maissilapset. Sen sijaan kitararyhmän kanssa sujui hieman paremmin, kun harjoittelimme Barathrumin ”Last Day In Heavenin” riffejä. Näiden tapausten jälkeen minua ei enää koskaan pyydetty tuuraamaan soitonopettajia.

Hra Torvinen taas oli täysin perverssi mies. Eräänä päivänä hän vain saapui iltavaksin huoneeseen ja kysyi minulta ja nuorisotoimen neideiltä:

”Onko teillä koskaan todettu sukupuolitautia?”

Vastausta odottamatta Hra Torvinen alkoi kertoa tarinaansa jostain pokaamastaan baarimuijasta. He olivat kuulema päätyneet naisen asunnolle, jossa he harrastivat yhden kondomin koitusta koko yön. Eli paljaallahan siinä sitten päädyttiin lopulta vetelemään. Aamulla Hra Torvinen oli herännyt kolinaan, kun naisen tytär teki lähtöä kouluun. Perverssin Hra Torvisen sieluakin kuristi silloin lapsen puolesta. Myöhemmin nainen oli ilmoittanut Hra Torviselle, että kannattaa käydä testauttamassa killuttimensa. Nainen, kun oli itse saanut aiemmin taudin jos toisenkin sattumoisin Hra Torvisen hyvältä ystävältä, jolla oli jo koko sarja.

Ahjolaan liittyy paljon yksittäisiä muistoja ystävien kanssa. Usein aloitimme viikoittaisen baarikierroksemme opiston treenikämpältä, jossa käytiin läpi viimeisimmät miksaukset ja availtiin ensimmäiset juomat. Minulla oli tapana käydä viereisellä R-kioskilla ostamassa sixpäkki jo työpäivän aikana.

Opiston ohessa toimineen päiväkodin jääkaapissa alkoholijuomat pysyivät kivasti kylminä iltaan asti.

Eräänä baari-iltana ystäväni oli epätavallisen alakuloinen. En tiedä, mikä häntä vaivasi, mutta epäilin kaukosuhteen tuomaa rasitusta. Piristääkseni häntä menimme sitten suoraan baarista kansalaisopiston treenikämpälle rässimään rumpuja. Yllättäen siitä ei tullut koskaan mitään sanomista, vaikka aivan treenikämpän ikkunan takana sijaitsi lähin asuintalo. Asukkailla oli harvinaisen pitkä pinna.

Itsenäisyyspäivän aattona 2008 olimme jälleen Tampereen Hellässä (baarissa), vaikka minulla oli seuraava päivä kiinni töissä. Tämän vuoksi päätin fiksuna miehenä siis ottaa rauhallisesti juomien kanssa ja joinkin vain kolme Strongbowia. Tätä tosin kukaan ei uskonut, sillä kotiin päästyäni istuin koko yön sohvalla kaksinkerroin oksentaen. Ilmeisesti Hellän loppuaikoina siellä ei kukaan enää käynyt keskellä vikkoa, eikä kukaan toisaalta vaivautunut edes pesemään hanojen letkujakaan. Itsenäisyyspäivälle oli siis luvassa mukava vatsatauti. En olisi päässyt aamulla töihin lainkaan ellen olisi saanut kyytiä sinne. Varustin itseni tyynyllä ja makasin lähes koko päivän opiston sohvalla. En edes jaksanut kommentoida huonoa vointiani mitenkään, kun paikalle saapui yllättäen nuorisotoimen naisia omissa asioissaan. Sivarilurjus vaan retkotti sohvalla.

Muistan kuinka minua oli käsketty vetämään Suomen lippu salkoon Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Äärimmäisen verkkaiseen tahtiin raahauduin lipun kanssa pihan keskelle oksennustani pidätellen.

Tämä toistui sekä aamulla että illalla. Siitä näystä olisi YLE:n uutiset saaneet hyvää materiaalia liittyen nuorten isänmaallisuuteen ja Suomen lipun kunnioittavaan kohteluun.

Valitettavasti emme koskaan ehtineet kavereiden kanssa raahata mäyräkoiria ja puutarhatuoleja opiston katolle, vaikka sitä useasti suunniteltiinkin. Soraharjun päällä sijaitsevan Ahjolan katolta kun oli äärimmäisen kauniit näkymät iltaisin sekä Pyhä- että Näsijärven suuntiin.

 

FFHolm tapaa erään neidin ensimmäisen kerran

Siviilipalveluksen loppuvaiheessa eräs neiti sitten ilmoitti, että hän olisi päivän verran Tampereella käymässä. En enää muista, mikä oli vierailun tarkoitus. Hän saattoi olla matkalla Seinäjoelle AMK:n pääsykokeisiin. Minulla ei ollut hänen puhelinnumeroaan. Olin ainoastaan ehtinyt lähettämään hänelle hätäisen sähköpostin, enkä ollut lainkaan varma, oliko hän päässyt sitä lukemaan ajoissa. Kuitenkin olin Ahjolan pihassa saksalaisessa sarkatakissani ja maihareissani odottamassa, kun hän saapui kaverinsa kanssa paikalle.

Hän oli pirteä ja kikattava nuori nainen, tuohon aikaan vasta 19-vuotias, kun itse olin 21. Hänellä oli pitkä vaalea liinatukka ja silmälasit, joiden takaa tuikkivat siniset silmät. Hän oli vähän tonttumaisen söpö ilmestys, ei mikään fiini kaupunkilaisneiti. Olin ehkä kevyesti miettinyt jotain romanttista ohjelmaa, mutta hänen kaverinsa oli väkisin ängennyt mukaan ja piti tunnelman asiallisen etäisenä. Juttelin hänen kanssa ehkä tunnin verran ja esittelin opiston paikat. Taisimme myös vaihtaa puhelinnumeroita, jonka johdosta aloin kesän mittaa saamaan häneltä humalaisia tekstiviestejä, milloin hän istui junassa ja milloin traktorin penkillä.

-FFHolm