Niksi-Pirkka-niksejä, jotka olivat liian hyviä Pirkka-lehdelle

Kuulet kun tulen!

Tää on asiablogi kuitenkin.

FFHolmilla on ”kauheen traaginen tarina, jonka mä haluisin kertoo, mutta en mä nyt voi sitä kertoo”. Aimo cliffhangeri! Nyt varmasti pala(a)tte Juhannuspsykoosiin uudemmankin kerran?

FFHolm kutsui itsensä ja Ronald McMagickSS:n [jatkossa pelkkä Ronald] harmaalle, upealle perttuk:n sohvalle. Jossa on smegmatahroja (haamukirjoittajan on kai pakko kirjoittaa, mitä FFHolm sanoo). Ja mahdollisesti vuosien saatossa pinttynyt takapuolen ominaishaju. Tyynyjen alle on haudattu kuollut huora. Perttuk toimii jälleen FFHolmin haamukirjoittajanaan. Perttuk:n kaikki yli 30-prosenttiset pullot ovat pöydällä (7 kpl) paitsi Koskenkorva ja Jallu.

Niksi-Pirkka-niksi: Oletko huolissasi vedenkulutuksestasi? Kasvaako hiilijalanjälkesi? Kuolevatko saimaannorpat verkkoihin? Nyt voit pelastaa maailman! Laita Koskenkorva-lekasi vessanpytyn vesisäiliöön! Itse asiassa… uudet jallupullot ovat parempia! Ne ovat kulmikkaita ja täyttävät vesisäiliön paremmin. Juuri suunniteltuja tähän! Nyt, kun vedet siitä hässäkästä… [ovat syrjäytetyt?] vettä ei kulu juuri laisinkaan!

Seuraava Niksi-Pirkka-niksi: Lojuuko kaapeissasi vanhoja avaimia? Etkö tiedä, minne sujauttaisit ne?  Etkö ole niin metallurgi, että voisit valaa niistä jotain kivaa itsellesi? Tässäpä apu ongelmiisi! {Oliks’ sulla Jalluaki’?! –FFHolm} Lisää jokaiseen avaimeesi Omenahotellin avaimenperä. Omenahotellissa viihtyvät kaikki himokkaat seksipedot. Nyt mene kantayökerhoosi. {FFHolmista tulee mieleen GGAllin. Niiss’ on jotain samaa. –Ronald} Lähesty sattumanvaraisia lihanpaloja. Kiinnostavia lihanpaloja. Ota avain taskustasi ja kilisytä sitä heidän edessään. Sen jälkeen tiputa avain heidän syliinsä ja poistu paikasta. Mystisesti. Vilkaise vielä taaksesi ja livo viiksekkäitä huulia kielelläsi. Suuntaa seuraavaan pöytään ja toista niin kauan kuin avaimia riittää. Mä en tiedä mitä hyötyä tästä on.

Tänään työryhmä kertoo ja pohtii sattumanvaraisia tarinointa, joita tulee mieleen. [Etkö huomannut sitä jo?]

Lisää Niksi-Pirkka-niksejä. Menikö Movember ohi? Ärsyttävätkö viiksesi? Naistasi? Tai miestäsi? Itse asiassa tietysti ajoit viikset pois joulukalenterin ekaa luukkua avatessasi. Mutta jotain muuta karvoihin liittyvää on yhä läsnä: ovatko hampaanvälisi täynnä kumppanisi genitaalikarvoja? Ei hätää! Ratkaisuun on apu. Viikset ovat selkeä osoitus siitä, että olet riittoisa miehenä etkä pelkää liata kehoasi etkä mieltäsi. Viiksien kasvaessa noudata seuraavia askelia: 1) Kasvata kaikki viiksikarvasi (säännöllisesti trimmaten) siten, että ne ylettyvät ylähuuleen asti. 2) Vasta sen jälkeen muotoile viiksesi kiehkuroitumaan suupielen yli. Jos ne sojottavat kultaisen leikkauksen suhteessa ylöspäin avautuvaan muotoon, näytät iloiselta, oli suusi miten päin mutrussa tahansa. 3) Älä trimmaa jatkossa viiksiäsi, ennen kuin ne ylittävät viiden sentin pituuden. Niksin pointti on tämä: genitaalikarvoista alapään karvat ajetaan pois, yläpään karvat jätetään kukoistamaan. Ja naisesi kiittää. {Mä en usko että siit’ on miehelle mitään iloo. –FFHolm}

Lisää niksikkäitä viiksi-Niksi-Pirkka-viiksiniksejä. Tätä on jo esivalotettu yllä. Jos haluat näyttää aina melankoliselta, kiehkuroikin viiksesi suupielestä alaspäin aukeavaan muotoon!

Viiksiniksi-Niksi-Pirkka-viiksiniksi. Miksi?

Viiksinaamioniksi-Niksi-Pirkka-viiksiniksi: Uskoisitko, että oikeanpuoleisen miehen perhe kuoli junaräjähdyksessä kuvanottopäivänä? Vasemmanpuoleinen sen sijaan voitti lotossa kymmenen miljoonaa euroa, ja kuvanottohetkellä hän sai blowjobin Miss Suomelta!

Seksiniksi-Niksi-Pirkka-niksi: Oletko ollut puutteessa vuosia? Etkö uskalla ottaa huoraan yhteyttä? Pelkäätkö, että naapurisi eivät huomaa hänen saapumistaan, koska he luulevat sinun olevan toivoton lakikarvaton? Ei hätää! Ongelmiisi on ratkaisu. Avaa MTV3:n 800-alkuiset teksti-TV-sivut. Etsi sieltä ilmoitus ”Kuulet kun tulen!” FFHolm tulkitsee tämän siten, että kotiisi saapuva nainen pitää rappukäytävässä niin saatananmoista meteliä että varmasti kaikki kuulevat.

Vielä viimeinen Niksi-Pirkka-niksi: Etkö pääse yökerhoon? Jäikö sihteeriopisto haaveeksi? Eikö alapäämallin ura levittäytynyt edessäsi? Ei hätää! {Eikö hätää?! –Ronald} Vaaleatukkaisena pääset taivaaseen. Punatukkaisena pääset minne haluat. Myös FFHolmin kotiin. {Varsinkin FFHolmin kotiin. –perttuk}

Mainokset

Ihmis-Keno

Vuosia takaperin näin unen, jossa valmistin pizzaa lapsuudenkotini kylpyhuoneessa pesukoneen kannen päällä.

FFHolmin ainoa seuraaja perttuk on valittanut, että Juhannuspsykoosi ei julkaise tarpeeksi usein suolensisältöä. Niinpä nyt ensimmäistä kertaa kokeilemme, kuinka homma pelaa, kun haamukirjoittaja julkaisee FFHolmin jorinoita. Sanantarkkoja jorinoita. (Toim. huom.: FFHolm on täysi natsi, joka ei anna minulle pienintäkään taiteellista vapautta.) Tällä hetkellä FFHolm löhöää kalsareissa perttuk:n sohvalla, sillä omaa sohvaa hänellä ei enää ole. Se myytiin pakistanilaisille. FFHolm toi etukäteen ilmoittamatta perttuk:n luo kolmannenkin tyypin, joka välttelee perttuk:n kivesveden juomista.

Muistelmien jatkaminen ei tunnu luontevalta julkaisutavasta johtuen, joten tänään paneudumme kumppaninetsinnän taiteeseen. Kiinnitämme huomiota ennestään tuntemattoman, kiinnostusta herättävän nisäkkään hyviin ja erityisesti huonoihin ominaisuuksiin. On tärkeää osata siivilöidä paska simasta pois ennen juomista. Huono valmistautuminen johtaa juhannuspsykoosiin. (Niin kyllä hyväkin.)

Jokaisen on hyvä edes ajatustasolla tehdä listat kumppaniehdokkaan hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. (Nämä ovat ne Kenon numerot.) Mallia voi ottaa esimerkiksi tässä artikkelissa esitetyistä ominaisuustaulukoista. Tarvitaan todella monta hyvää ominaisuutta yksittäisen huonon asian kumoamiseen.

Parisuhde-expertti FFHolm kehottaa ottamaan esimerkiksi alapuoliset standardoidut ominaisuuslistat mukaan baarin kesäterassille. Varmoin ottein voi sitten siellä lähestyä kiinnostavaa punatukkaista henkilöä ja kysyä häneltä:

Hei! Osaisitteko kertoa minulle, kuka näytteli Ridge Forresteria? Siis sitä alkuperäistä.

Tästä voikin sitten aloittaa luontevasti keskustelun Lauri Karhuvaarasta, jota myöten pääsetkin utelemaan punatukan henkilökohtaisista asioista. FFHolmin mielestä valtaosa alapuolisista huonoista ominaisuuksista pitäisi saada selvitettyä ja mieluusti poissuljettua ensimmäisten viiden (5) minuutin aikana. FFHolm on samassa ajassa onnistunut selvittämään erinäisiltä henkilöiltä abduktiokokemukset ym. kolmannen asteen yhteydet.

FFHolm_muija

Sucker for Redheads.

Standardoidut Hyvät Ominaisuudet:

Kiltteys Luotettavuus, omavaraisuus, pulsuilemattomuus Ei anna eikä vonkaa ekoilla treffeillä
Ei sukupuolitauteja ennen sinua Sopivan tiukka (muttei natsi) Punainen karvoitus (sheivaus menee edelle tietyillä alueilla)
Huumorintaju Käytöstavat, kohteliaisuus, huomaavaisuus Sosiaalivammattomuus

 

Standardoidut Huonot ominaisuudet:

Kyvyttömyys sanoa ”kiitos” Depressio, koska ei ole sun asiasi sitä lähteä parantamaan Puhekyvyttömyys, sosiaali-vammaisuus Käyttää rahaa anaalin valkaisuus Harrastukset menevät sairaisiin mittasuhteisiin
Niin kaunis naama, että saa sillä kenet haluaa Skitsous Kaljut normaalisti karvanpeittämät alueet päässä Vitun tylsä tyyppi Muistisairaus
Rokkistaraan verrattava tupakointi Varastelu Kyvyttömyys rakastaa Puhuu paskaa muista Pelaa pokemonia baarin terassilla yksin seurassa
Laiskuudesta johtuva työkyvyttömyys ja pitkäjänteisyyden puute Ei harrastuksia Hajuttomuus, mauttomuus Kakkaa vaatteissa Ei pysty elämään ilman alkoholia
Ajaa tukkansa, vaikka se on luonnostaan punainen Ei pese alapäätään Messuhallin ja patongin mittasuhteet Huoleton alapään käyttö kylällä Haluaa lähteä Ghanaan opiskelemaan puunaamareiden veistoa

blogiin

Nähdään Kirkan keikalla Valkeakoskella!

Kolmen hengen työryhmällemme heräsi joitain eriäviä mielipiteitä listattavista ominaisuuksista ja listojen soveltamisesta käytännön elämään.

  • perttuk kommentoi: Esimerkiksi FFHolmin mielestä ei ole hyvä ominaisuus, jos kumppaniehdokas on skottilainen hame (kilttiys), vaan hän halusi korvata tämän kiltteydellä. Itse en pysty ymmärtämään FFHolmin mielipidettä, että punainen – vieläpä punaiseksi värjätty – tukka 1 000-kertaistaa nuoren naisen viehättävyyden. (Nyt FFHolm sanookin, että punainen tukka tarkalleen ottaen asettaa naisen luokitukseksi automaattisesti vähintään 3/5.) Hyväksyisin ehkä häntä paremmin sen, että hyvät puolet neutralisoivat huonoja… mutta nyt kun listaa katson, ovathan nuo huonot puolet järkyttävän raskauttavia. Täytyy myöntää, että aika pitkälti luotan FFHolmin asiantuntemukseen, sillä hän todella lähestyi punatukkaista tyttöä Lauri Karhuvaaralla eilen kesäterassilla, mistä en itse olisi uneksinutkaan edes vaikka olisin halunnut.
  • FFHolm kommentoi: Itse en ole koskaan rehannut baarista ketään vierasta kotiini. En myöskään halua pilata elämään väärän ihmisen kanssa. Yläpuoliset huonot ominaisuudet ovat luonteeltaan sellaisia, että en ryhtyisi seurustelemaan edes punatukkaisen naisen kanssa, jos hänellä on yksikin em. huonoista ominaisuuksista. Ne pilaavat suhteen ennemmin tai myöhemmin. Osa huonoista ominaisuuksista on tosin sellaisia, että friendzonettaisin emännän, josko hän myöhemmin osoittaisi parempaa suoriutumista. PS. punatukkainen tyttö, jonka perttuk juuri mainitsi oli liian kiinnostunut pelaamaan Pokémon Go:ta, jolla hän peitti surullisen kyvyttömyytensä muodostaa elämäänsä kauniita asioita.
  • Kolmas tyyppi kommentoi: Oman kokemukseni mukaan ongelmana useammin on positiivisten asioiden poissaolo kuin satunnaiset negatiiviset kohdat. Näin ollen itse haen enemmän positiivisia ominaisuuksia kuin negatiivisten poissaoloa. Toisaalta kaikkein tärkeintä on tuntea oma arvonsa, ja sama pätee myös muihin.

Juhannuspsykoosi rohkaisee kaikkia lukijoitaan lähestymään kiinnostavilta vaikuttavia ihmisiä kesäterasseilla, uimahallien pukuhuoneissa, ruokajonoissa, ehtoollisleivällä ym. kansantapahtumissa. Lisäksi mainittakoon, että Valkeakoskella eli KOSKIssa uskotaan edelleen mestari Kirkan edelleen olevan täysissä sielun- ja keikkailunvoimissaan. FFHolmiakin kiinnostaisi nähdä, kuinka Kirka tänä päivänä keikkaa vetäisee.

-perttuk

-FFHolm

-JIh0

Sivari-FFHolmin muistelmat, Osa 2.

En ollut koskaan vaivannut mieltäni hänen tapaamisella oikeasti. Minulla olin muutenkin paljon nettituttuja, joten oli asennoitunut, etten koskaan välttämättä tapaisi häntä eikä siihen ollut tarvettakaan. Kaipa olin turtunut ajatukseen, ettei elämällä olisi minua varten mitään suurempaa.

 FFHolm Lapinjärven sivarikeskuksessa

Keväällä 2008 viimeistelin ensimmäisen vuoteni TAMK:ssa ja varasin kesäksi lomapaikan Lapinjärven siviilipalveluskeskuksesta. En tuntenut minkäänlaisia omantunnontuskia tästä intin väistämisestä, enemmänkin asepalvelus tuntui liian normaalilta vaihtoehdolta minulle. Toisaalta ajattelin myös, että tuskin sodannähneetkään toivoisivat jälkipolvien joutuvan sotaan vain, koska se nyt on niin miehekästä.

Siviilipalveluksen ’alkukoulutus’ kesti Lapinjärvellä neljä arkiviikkoa. Homma oli kyllä aikamoista sluibailua, koska minun ei tarvinnut siellä olla yhtäkään täyttä viikkoa. Jokainen päivä koostui kurssiohjelmasta, jolloin käytännössä istuskeltiin ja katseltiin kalvosulkeisia. Osa porukasta taas nukkui krapulaansa ohitse salin perällä. Ihan höpöähän se oli, mutta täytyy sanoa, että en ole missään koskaan saanut niin hyvää ruokaa kuin Lapinjärven siviilipalveluskeskuksessa. Päivän aikana syötiin neljästi, juustoja, leikkeleitä ja vihanneksia oli leivän päälle jos jonkinlaista sorttia ja jälkiruoaksi saatiin jäätelöä tai jotain muuta neitimäisen makeaa.

Eräänä päivänä norkoilin Lapinjärven huoltoaseman pihalla. Istuskelin reunakiven päällä, kun olin tarkastanut Lapinjärven nähtävyydet hyvin nopeassa ajassa. Huoltoasema toimi samalla Matkahuollon bussipysäkkinä, missä sillä hetkellä sattui odottamaan hyvin kaunis punatukkainen tyttö. Noteerasin tytön ja hätistelin asian kaihoisasti pois mielestäni. Punatukkaiset naiset olivat jo tuolloin heikko kohta sydämessäni. Seuraavana päivänä sivarikeskuksen kalvosulkeisissa sitten luennoitsija kysyi, että oltiinko jo tutustuttu kuntaan. Sitten hän sanoi minulle, että ”sinä olet ainakin, mä näin sut huoltsilla eilen tuijottamassa kaunista naista, se on mun tytär”.

Lapinjärven sivariperinteeseen kuului myös itse Lapinjärven kiertäminen jalkaisin. Palkkioksi tästä sai hienon hologrammilla varustetun hippipinssin. En muista, kuinka onnistuin kyseisen aktiviteetinkin sluibaamaan, mutta pinssi on silti muistona tuosta suorittamattomasta ulkoilusta. Muita luentojen aiheita olivat tietokilpailut, joissa oli tarkoituksena tunnistaa mielenterveyshoitaja Staffanin soittamia pianosävelmiä.

Iltaisin urheat sivarit kävivät paikallisessa Lapinjärven Hotelli Hanhessa, joka tunnettiin vanhana bordellina. Bordellitoiminnan loppuessa hotellin sängyt myytiin sivarikeskukselle.

Ihana ajatus nukkua noilla pedeillä viikot. Hanhessa alkoi kello kymmenen jälkeen joka ilta Happy Hour ja keskiviikkoisin vietettiin sivarikaraokea. Huumeitakin siellä tarjottiin, mutta itse en ole pilviveikko ollut koskaan.

Kerran istuimme huoneporukalla hotellin baarissa, kun paikalle saapui kaksi melko halvan oloista lapinjärveläisneitiä. Hehkeydessä oli suuresti toivomisen varaa. Heillä oli ilmeisesti tapana käydä kiksauttelemassa sivareita, kun muutakaan tekemistä pikkukunnassa ei ollut. Huonekaverini alkoi juttelemaan näille muijille ja pian he päättivätkin lähteä yhdessä Kouvolaan jatkoille.

Naiset huusivan myös minun suuntaani, että ”lähde mukaan”,  jolloin huonekaveri ilmeili äänettömästi naamallansa, että ”nämä ovat minun, älä saatanassa tule”.

Ei pelkoa, sillä omanarvon- ja ylpeyden tuntoni eivät olisi koskaan antaneet myöten tuossa tilanteessa. Jännä juttu, että monilla nuorilla miehillä alkoivat kullit syyhyämään jo neljän päivän sivaroinnin jälkeen. Kerrottiin tarinoita, että silloin tällöin sivarit rehasivat myös naisia tuonne miehisyyden tyyssijaan. Jotkut sankarit onnistuivat viettämään yönsä kahden naisen kanssa ahtautuneina kerrossängyn samaan vuoteeseen.

Kun sivarikoulutus oli ohi ja koitti viimeinen aamu lähteä takaisin kotiin saimme iloksemme todeta, että viereisen huoneen kaveri oli kännipäissään onnistunut oksentamaan koko WC:n varsin karkeaan kuntoon. Harmin tuotti sellainen fakta, että keskuksesta ei saanut lähteä ennen kuin jokainen huone oli hoitanut omat vastuualueensa kuntoon. Eli tässä tapauksessa minun huoneen vastuulla oli WC. Nopean CSI-mäisen tarkastelun jälkeen totesin, että kaveri oli alkanut oksentaa ollessaan pisuaarin äärellä. Tästä hän oli jatkanut matkaansa – yhä oksentaen – koppiin ja pytylle. Koko viiden metrin pituinen matka pisuaarilta koppiin oli koristeltu oksennusvanoilla ja käden jäljillä seiniä myöten. Vitutti.

sivari

 Itteensä tyytyväinen sivari.

 

FFHolm sivarissa Ahjolan kansalaisopistossa

Sivarikoulutuksen jälkeen siirryin varsinaiseen vuoden palvelukseen Tampereen Ahjolaan kansalaisopiston iltavahtimestariksi. Tästä hommasta irtosi rahaa n. 500-800 € kuussa kasvaen loppua kohti. Toimenkuvaan kuului käytännössä ulko-oven sulkeminen joka päivä klo 21:30. Lukuunottamatta satunnaisia pikkuhommia sain viettää aikaani  parhaaksi katsomallani tavalla.

Kun puhutaan sivareiden sluibailusta, niin en voi kyllä väittää vastaan.

Toisinaan tein jotain kehittävää, kuten rakensin soittimia opiston puutyöpajassa tai rimputtelin treenikämpän puolella. Viikonloput olivat täysin pystyynkuolleita, koska hiljaisessa talossa ei aina ollut välttämättä ketään minun lisäkseni. Työn tuoksinassa tuli hiottua musiikkia viikosta toiseen träkkerisoftan kanssa ja pelattua useita ysärin PC-pelejä läpi (Tyrian, Fallout 1, Settlers 2). Ihmettelen edelleenkin, kuinka joskus pystyin saapumaan töihin klo 15:30, avaamaan tietokoneen ja selaamaan Naurunappulaa 21:30 asti. Välillä jopa myöhästyin bussista sen takia…

Tuolloin sävelsin mm. tämän sodanvastaisen instrumentaalin:

Wandering Devastated Woods.mp3

Kerran kuitenkin sitten kävi niin, että nuorisotoimen johtaja pyysi minua roudaamaan hänen kanssaan soittokamppeita opistolta Tampere-talolle. Pahaksi onnekseni olin juuri aloittanut lounaan valmistuksen, minkä takia jouduin vastaamaan hänelle, että ”minulla on nyt ranskalaiset ja kalapuikot uunissa, voidaanko odottaa”. Johtaja oli ihan ok sivarinsa sluibailun kanssa ja antoi minun ruokailla loppuun. Eihän siitä tullut kuin tunnin viivästys.

Opistolla järjestettiin soittokursseja sekä aikuisille että nuorille. Kitaran ja basson soittoa siellä opetti muuan Hra Torvinen, joka oli usein sairaana. Minut laitettiin sitten muutaman kerran tuuraamaan näitä hänen nuorisokurssejaan. Bassoryhmän lapsiin en onnistunut saamaan minkäänlaista kontaktia. Vietimme todella ankeat kolme varttia tilaisuudessa, joka muistutti elokuvaa Maissilapset. Sen sijaan kitararyhmän kanssa sujui hieman paremmin, kun harjoittelimme Barathrumin ”Last Day In Heavenin” riffejä. Näiden tapausten jälkeen minua ei enää koskaan pyydetty tuuraamaan soitonopettajia.

Hra Torvinen taas oli täysin perverssi mies. Eräänä päivänä hän vain saapui iltavaksin huoneeseen ja kysyi minulta ja nuorisotoimen neideiltä:

”Onko teillä koskaan todettu sukupuolitautia?”

Vastausta odottamatta Hra Torvinen alkoi kertoa tarinaansa jostain pokaamastaan baarimuijasta. He olivat kuulema päätyneet naisen asunnolle, jossa he harrastivat yhden kondomin koitusta koko yön. Eli paljaallahan siinä sitten päädyttiin lopulta vetelemään. Aamulla Hra Torvinen oli herännyt kolinaan, kun naisen tytär teki lähtöä kouluun. Perverssin Hra Torvisen sieluakin kuristi silloin lapsen puolesta. Myöhemmin nainen oli ilmoittanut Hra Torviselle, että kannattaa käydä testauttamassa killuttimensa. Nainen, kun oli itse saanut aiemmin taudin jos toisenkin sattumoisin Hra Torvisen hyvältä ystävältä, jolla oli jo koko sarja.

Ahjolaan liittyy paljon yksittäisiä muistoja ystävien kanssa. Usein aloitimme viikoittaisen baarikierroksemme opiston treenikämpältä, jossa käytiin läpi viimeisimmät miksaukset ja availtiin ensimmäiset juomat. Minulla oli tapana käydä viereisellä R-kioskilla ostamassa sixpäkki jo työpäivän aikana.

Opiston ohessa toimineen päiväkodin jääkaapissa alkoholijuomat pysyivät kivasti kylminä iltaan asti.

Eräänä baari-iltana ystäväni oli epätavallisen alakuloinen. En tiedä, mikä häntä vaivasi, mutta epäilin kaukosuhteen tuomaa rasitusta. Piristääkseni häntä menimme sitten suoraan baarista kansalaisopiston treenikämpälle rässimään rumpuja. Yllättäen siitä ei tullut koskaan mitään sanomista, vaikka aivan treenikämpän ikkunan takana sijaitsi lähin asuintalo. Asukkailla oli harvinaisen pitkä pinna.

Itsenäisyyspäivän aattona 2008 olimme jälleen Tampereen Hellässä (baarissa), vaikka minulla oli seuraava päivä kiinni töissä. Tämän vuoksi päätin fiksuna miehenä siis ottaa rauhallisesti juomien kanssa ja joinkin vain kolme Strongbowia. Tätä tosin kukaan ei uskonut, sillä kotiin päästyäni istuin koko yön sohvalla kaksinkerroin oksentaen. Ilmeisesti Hellän loppuaikoina siellä ei kukaan enää käynyt keskellä vikkoa, eikä kukaan toisaalta vaivautunut edes pesemään hanojen letkujakaan. Itsenäisyyspäivälle oli siis luvassa mukava vatsatauti. En olisi päässyt aamulla töihin lainkaan ellen olisi saanut kyytiä sinne. Varustin itseni tyynyllä ja makasin lähes koko päivän opiston sohvalla. En edes jaksanut kommentoida huonoa vointiani mitenkään, kun paikalle saapui yllättäen nuorisotoimen naisia omissa asioissaan. Sivarilurjus vaan retkotti sohvalla.

Muistan kuinka minua oli käsketty vetämään Suomen lippu salkoon Itsenäisyyspäivän kunniaksi.

Äärimmäisen verkkaiseen tahtiin raahauduin lipun kanssa pihan keskelle oksennustani pidätellen.

Tämä toistui sekä aamulla että illalla. Siitä näystä olisi YLE:n uutiset saaneet hyvää materiaalia liittyen nuorten isänmaallisuuteen ja Suomen lipun kunnioittavaan kohteluun.

Valitettavasti emme koskaan ehtineet kavereiden kanssa raahata mäyräkoiria ja puutarhatuoleja opiston katolle, vaikka sitä useasti suunniteltiinkin. Soraharjun päällä sijaitsevan Ahjolan katolta kun oli äärimmäisen kauniit näkymät iltaisin sekä Pyhä- että Näsijärven suuntiin.

 

FFHolm tapaa erään neidin ensimmäisen kerran

Siviilipalveluksen loppuvaiheessa eräs neiti sitten ilmoitti, että hän olisi päivän verran Tampereella käymässä. En enää muista, mikä oli vierailun tarkoitus. Hän saattoi olla matkalla Seinäjoelle AMK:n pääsykokeisiin. Minulla ei ollut hänen puhelinnumeroaan. Olin ainoastaan ehtinyt lähettämään hänelle hätäisen sähköpostin, enkä ollut lainkaan varma, oliko hän päässyt sitä lukemaan ajoissa. Kuitenkin olin Ahjolan pihassa saksalaisessa sarkatakissani ja maihareissani odottamassa, kun hän saapui kaverinsa kanssa paikalle.

Hän oli pirteä ja kikattava nuori nainen, tuohon aikaan vasta 19-vuotias, kun itse olin 21. Hänellä oli pitkä vaalea liinatukka ja silmälasit, joiden takaa tuikkivat siniset silmät. Hän oli vähän tonttumaisen söpö ilmestys, ei mikään fiini kaupunkilaisneiti. Olin ehkä kevyesti miettinyt jotain romanttista ohjelmaa, mutta hänen kaverinsa oli väkisin ängennyt mukaan ja piti tunnelman asiallisen etäisenä. Juttelin hänen kanssa ehkä tunnin verran ja esittelin opiston paikat. Taisimme myös vaihtaa puhelinnumeroita, jonka johdosta aloin kesän mittaa saamaan häneltä humalaisia tekstiviestejä, milloin hän istui junassa ja milloin traktorin penkillä.

-FFHolm