FFHolmin kadonneet vuodet perttuk:n mukaan: Prologi

perttuk haluaa kertoa FFHolmin kadonneista vuosista, koska tämä ei siihen itse suostu:

Bokserit on valm. Kamputseassa ja sukat Turkissa.

Juhannuspsykoosi, kuten muutkin psykoosit, on vakavan mielisairauden tila, jossa ylikuormittuneen ihmisen psykologiset selviytymiskeinot ovat riittämättömät, mikä johtaa ajattelutoimintojen hajoamiseen. Kenties tämä mekanismi selittää, kuinka FFHolmin muistelmat hyppäävät vuodesta 2009 (osa 3) äkillisesti vuoteen 2o14 (osa 4). Onneksi minä, perttuk, pystyn elämään nämä vuodet uudelleen FFHolmin näkökulmasta ja jakamaan ne teillekin, arvon lukijat.

Ne ajat eivät tule ikinä takaisin.

Olkoon tuo FFHolmin toteamus hänelle lohdullinen tae.

Päiväkirjan pitäminen on homojen hommaa. Silti, ihme kyllä, minä, perttuk, olen pannut muistiin miltei jokaisen elämäni päivän keskeisimmät tapahtumat vuodenvaihteesta 2006–2007 alkaen. Jos joku siis väittää kirjoituksissani olevan virheitä, hän selvästi muistaa itse väärin.

FFHolm kokoaa ympärilleen hirmuisen jengin

Elämäni olisi voinut kehkeytyä aivan erilaiseksi. Voisin olla ikuisen juhannuspsykoosin vankina. (Kuka sanoo, etten ole juuri nytkin? Mutta voisin olla eri tavalla.) Kirjoitin tähän sentimentaalista paskaa, mutta päädyin korjaamaan asian backspacella. Sanotaan vain tiiviisti, että FFHolm joskus lukioaikaan muistaakseni soitti minulle ja kutsui minut kaveriporukkaansa vapaa-aikaa viettämään. Hän jotenkin sanoi minun olevan yksi kavereista. En ollut ajatellut sitä niin. Kiitti.

dildot

Suomen nuoriso

Krapulat ovat tupsahdelleet kuin tarkoituksella tasaiseen tahtiin satunnaisiin mutta jotenkin merkityksellisiin elämäni hetkiin. Kuin G-Man, joka tarkkailee minua creepysti oksettavine salkkuineen.

[perttuk:n päiväkirja] Ystävänpäivänä [2007] olin [FFHolmin] mökillä käymässä. Mukana olivat myös [2 ystävää ja Ronald McMagickSS] –– Itse join 2 × 0,44 l tölkit Otto-lonkeroa ja olin hieman humalassa. –– Olo oli ihan OK, mutta nukkumaan mentyäni tuli paha olo. Krapulan oireita: päänsärkyä, levottomuutta. En voinut nukkua kunnolla. Yön mittaan oksensin muutaman kerran. Olin kalpea ja vapisin. Nukuin koko yönä ehkä 2 h. Niinpä jouduin jäämään pois penkkareista 15.2.

FFHolm on edelleen katkera siitä kilosta penkkarikarkkeja, jonka kuulemma hänelle lupasin kun hän nouti karkit minulle puolestani. Siitä minun päiväkirjassani ei ole mitään merkintää.

Rakkaus

Tässä blogissa on esitetty eräitä näkemyksiä ”rakkaudesta”. Vääristyneitä näkemyksiä. Totuus on jotakin paljon ihmeellisempää. Rakkaus on todella määriteltävissä vain uskonnollisessa kontekstissa. Toisten mielestä Jumalan tuominen keskusteluun on kuin Hitler-kortti, joka mitätöi puhujan kaikki kommentit kertaheitolla. Mutta ei realiteetteja voi kieltää! (Jumala on siis realiteetti.)

Oletko joskus ihmetellyt, miksi ”rakkaus” ei olekaan sitä mitä luvattiin? Ongelmana on se, että jotakin, joka ei ole rakkautta, nimitetään nykyisin rakkaudeksi ja kuvitellaan, että ihmiskunnan kollektiivinen perimätieto todellisesta rakkaudesta pätisi siihen. Ei ihmekään, että rakkaus on Hukalle evolutiivisesti konservoitunut kemiallinen reaktio aivoissa sen pimentämiseksi, että olemme kuolevaisia kiimaisia apinoita.

Todellisuudessa rakkaus ei voi olla evolutiivisesti konservoitunut eikä se ole tunne. Rakkaus on sitä, että tekee asioita vain ja ainoastaan toisen hyväksi, omasta edusta täysin välittämättä. Sellainen johtaa luonnonvalinnassa sukupuuttoon. Se ei siis ole tästä maailmasta.

FFHolmin jengistä yhä hirmuisempi

Välivuotenani 2007–2008 pääsin monesti kolmanneksi pyöräksi FFHolmin ja Ronaldin illanviettoihin. Heillä oli musikaalisia lahjakkuuksia ja harrastuksia, minulla ei. En ottanut paineita, toisaalta sopeuduin meininkiin avoimin mielin. Voinpa kehuskella olleeni jopa Mayhemin keikalla.

[perttuk:n päiväkirja] –– tosi taitavasti ja neliäänisesti. Konsertin huonona puolena oli arviolta 10-minuuttinen puhe, jonka piti joku mies ––

Hups, tuo olikin Kuopion ortodoksisen katedraalikuoron konsertista. Olin pyytänyt Ronaldiakin sinne mukaan, mutta jouduin lopulta menemään yksin.

[perttuk:n päiväkirja] Huolestuttavasti [FFHolm ja Ronald] puhuivat myös jostain kovasta ideologiasta bändilleen. Uusi ideologia sisältäisi nationalismia ja elämän arvon vähättelyä. ¶ Ennen keikkaa [Ronald] tapasi netissä löytäneensä [sic] ystävän Hellän edessä. Lyöttäydyimme heidän seurueeseensa. ¶ Näimme Sightlessin ja Searsin (yhtyeitä).

Huolestuinkin ihan aiheellisesti, sillä myöhemmin FFHolm ja Ronald tutustuivat – arvatenkin taiteellisia vaikutteita ammentaakseen – kahteen kovan luokan taparikolliseen. FFHolm kyllä uskaltaa ihan mitä vaan! Itselläni rakon hallinta pettää jo ajatuksestakin, että törmäisin tuohon väkivaltarikoksiakin tehneeseen parivaljakkoon vahingossa… Ja FFHolm on juuri sellainen, että hän voisi minulta mitään kysymättä kutsua heidät vaikka mukaan tyypillisille retkillemme pussikaljoittelemaan Eteläpuistoon. Ihme kyllä olen välttynyt.

juuso

Nasun heikkona puolena voidaan pitää täyttä arvostelukyvyn puutetta, mitä tulee sen kavereihin.

Yllä olevaan kuvaan liittyy FFHolmin muisto. Soitimme Sorsapuistossa viimeistä kertaa vanhalle ystävällemme. Olimme hakeneet Alkosta ”halpaa skumppaa” ja istuimme puistonpenkillä. Tuolloin yhtäkkiä pembroke juoksi FFHolmin syliin ja katsoi häntä silmiin. Koira oli ihan kreisi. Hemaiseva koiranomistajamuija juoksi perästä. Oliko se enne?!

Ystäväpiirissämme tapahtui pientä disintegraatiota valmistuessamme ylioppilaiksi. Sympaattinen mutta myös omapäinen ja jälkikäteen arvioiden epävakainenkin kaveri muutti heti Helsinkiin paremman elämän perässä. Soitin hänelle kännipuheluita kuin vanhalle exälle, jota minulla ei ollut. Yleensä FFHolmin ja Ronaldin yllyttäminä. (He ovat yllyttäneet minua menestyksekkäästi ties mihin, mutta siitä myöhemmin.) Toiseksi viimeisessä puhelussani trollaamiseni nauratti minua, mutta peitin sen taitavasti vaikutelmaan kuin olisin ollut purskahtamaisillani itkuun. Viimeisessä puhelussani, Sorsapuistossa kuten yllä mainittu, tämä vanha kaveri uhkasi soittavansa poliisit perääni jos menisin häntä Helsingissä tervehtimään. Sen pituinen se. Silloin poistimme yksissä tuumin hänen numeronsa kännyköistämme. (Paitsi että Ronald paljasti poistaneensa sen omin päin jo kauan aikaisemmin.)

Nykyään minulla onkin lähestymiskielto tuohon kauan sitten Helsinkiin kadonneeseen kaveriin. En saa olla puolen kilometrin säteellä hänestä, mikä selittää, miksi en voi vierailla Hukankaan luona… 😦 Vaikka kovasti haluaisin. Kun tämä kaveri on Auroran sairaalassa, en voi käydä edes olympiastadionilla! Olenko ansainnut näin tiukan lähestymiskiellon? Oliko se muka kamalaakin häirintää, kun minä… Mutta hetkinen, nyt minä syrjähdin aivan asiasta, pointtihan on FFHolmin muistelmien täydentäminen eikä oman elämäni läpikäynti. Asiaan!

img_5119

Ei voi väittää, että kukaan tässä kuvassa – kuvaaja mukaan lukien – olisi ollut täydellisessä derivointikunnossa.

Syksystä 2008 FFHolm siis oli sivarina kansalaisopistolla. (Hänen itsenäisyyspäivänsä 2008 muistutti omaa tämän kirjoituksen kirjoittamista seurannutta työpäivääni.) Muistan meidän jokusen kerran aloittaneen illanvieton hämyiseltä kansalaisopistolta. Kerran olimme jopa niin hyvissä voimissa, että juoksimme sieltä keskustaan asti. Mieleeni on jäänyt myös se, että FFHolmin työ sivarina todella vaikutti lusmuilulta – FFHolmin oma muistelo noilta ajoilta paljastaa kylläkin yksityiskohtia, jotka eivät ilmeisesti absurdiuttaan olleet tallentuneet pitkäkestoiseen muistiini.

Vuoden 2009 koittaessa olin aloittanut akateemiset opinnot, mutta sosiaalisen rajoittuneisuuteni takia en oikein ystävystynyt opiskelutovereideni kanssa. Sitä enemmän minulta liikeni viikonloppuja kansalaisopistolta aloiteltavaksi. Kun eräs neiti total disaster, tai miksi häntä nyt kutsutaan, kävi FFHolmia tapaamassa, olin jo Euroopan raiskauspääkaupungissa työn touhussa. Jäin autuaan tietämättömäksi tästä tapaamisesta, joka ei mikään mullistava tapaus ollutkaan. Tuossa kohden emme voineet aavistaakaan, mitä kaikkea tulevaisuus toisi tullessaan.

Ne ajat eivät tule ikinä takaisin.

–perttuk

Mainokset

Juhannus-FFHolmin muistelmat, osa 4

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, ja juhannus ilman viinaa on pääsiäinen.

– Hra Ämpäripää

Juhannusseikkailu 2014

Perjantai

Juhannuksen lähestyessä Mastermind Hukka saapui Tampereella viikonlopuksi. Tästä alkoi toistaiseksi elämän ainoa Juhannusseikkailu, jota täytti huumaava into, onnen tunteet, ystävyys sekä absolutismi.

Hain Hukan rautatieasemalta, minkä jälkeen suuntasimmekin Herwoodiin dyykkaamaan lakkautetun Hervannan lukion jätelavaa, josta lainasimme mukaamme mm. karaoke-DVD-soittimen. Tästä jatkoimme battle stationille painamaan edellisenä talvena nauhoitetun CD-R-splitti-demon kappaleita. Tuotoksessa Jäätävä Sheriffi & Debuty Jysäri (kirjoitusvirhe vakiintunut) esittelivät maailmalle uuden musiikin suuntauksen – psykoiskelmän – samalla, kun Hukan hempeä noise-projekti tarjoili rakkauden täyttämiä pörinä-ääniä väliin. Kannen elovena-tyttö kuvasti kaukaista onnea ja valheellista muistoa rakkaudesta, kun taas synkät kallot näyttävät meille, että lopulta joku vain kaivaa meidän luumme hautausmaan jätekasasta ja käyttää jäännöksiämme okkultistisiin rituaaleihin.

Demoa painettiin joitakin kappaleita, joista yksi on päätynyt Pertti Kurikan vokalistille. Paketin mukaan laitoimme lisäksi yhtyeen tarran, alkoholinkulutuksesta valistavan muovilärpäkkeen, esitteen ehkäisymenetelmistä sekä raskaustestin neitsytraskauksien varalle. Kuten arvata saattaa, suurin osa noista artefakteista oli peräisin Hervannan lukion roskiksesta.

00

Kun olimme saaneet miehisen työmme tehtyä söimme lounaaksi ranch-maustettuja sipsejä, minkä jälkeen lähdimme akustisen kitaran kanssa Hervannan iltapäivään. Surujen kitara -esityksemme ei saanut juurikaan kuulijoita. Joku huuteli kyllä Speedyksi ja Sakuksi. Myönsin Hukalle täyskultaisen hiihtomitalin, jonka olin niin ikään dyykannut roskiksesta.

1

Tässä vaiheessa juhannuksen suuntaus oli vielä vähän pimennossa. Käyttöbudjettimme oli varsin pieni, joten emme voineet lähteä hulluttelemaan kuin Brunein sulttaanit. Koitimme kovasti miettiä, mitä tekisimme ja yhtenä vaihtoehtona olisi ollut Tampereen keskustan juhannusfestarit. Jotenkin ne tuntuivat kuitenkin liian banaaleilta, minkä takia päädyimme toteuttamaan extreme-ratkaisun eli infiltroitumaan juhannustansseihin.

Pikaisesti opettelimme youtuben avulla kaikki pohjoisella pallonpuoliskolla esiintyvät tanssinlajit mukaan lukien stripteasen ja lap dancen. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin jonkun sambabändin videolla esiintynyt rumbali ”mä raiskaan sut kujalla” -ilmeineen. Tanssipaikaksi valitsimme Kangasalan Kisarannan, koska siellä oli kuulema aina lihaa tarjolla. Niinpä päätimme sitten pelata varman päälle, joten otimme sinisen pakettiauton. Takaloosterissa oli sitten tilaa isommallekin sotanorsulle. Minulla oli muutenkin silmät laseroitu samalla viikolla, minkä takia optiset aistini eivät olleet parhaassa iskussa. Kerrostaloni pihassa oli eläkeläisiä toteuttamassa jokavuotista makkaranpaistofiksaatiotaan. Kerroin heille, minne olimme menossa, jolloin yksi heistä totesi, että ”siellä onkin suuret SEMBALOT tänään”[klikki päässä]. It was a magick word to be.

Kisarannalla maksoin itseni ja Hukan sisälle ja astuimme hämyiseen tanssipaikkaan. Heti ovella alkoi pelko kiivetä punttia pitkin. Paikan päällä olivat todellakin SEMBALOT täydessä käynnissä. Maailma oli vieras, pelottava, ahdistava. Emme olleet koskaan nähneet sellaista. Miehet olivat lyhythihaisissa kauluspaidoissaan ja naiset kirjavissa kesämekoissa. Itse olin valmistautunut paikalle halpakaupan halvimmalla puvulla, johon olin neulonut black metal patcheja piilottamaan halpaa kuosia. Hukan ulkonäköä en viitsi edes kuvailla – katsokaa alapuolisesta kuvasta. Jotenkin tuntui, että oltiin väärässä paikassa. Olimme varmaan paikan ainoat reuhkapäät, vaikka väkeä oli kuin pivossa.

Istuimme salin reunalle hiljaisina katselemaan meininkiä. Bändi soitti runkkausbiisin Bamboleo, joka muuttui päässämme heti SEMBALAY-OHksi. Pakokauhu kasvoi niin suunnattomaksi, että poistuimme lavan taakse katsomaan juhannuskokkoa. Uuden rohkaisun jälkeen jäimme taas katselemaan parinvaihtoa lavan reunalle. Hukka vaani kyykkyasennossa alapuolisessa kuvassa esiintyvän puukorokkeen kaiteen alla. Paikalle pysähtyi joku eläkeläinen emännäntyöntäjä kommentoimaan, että Hukka näytti ihan talebantaistelijalta bunkkerissaan. Jaksoimme ehkä tunnin verran tätä maailmaa, kunnes lähdimme taivaansinisellä pakulla ja hyvin mietteliäinä takaisin kohti Hervantaa.

2

”Mitä vittua noi tekee?”

 

Lauantai

Päivän kulutimme kaiketi syömällä ranskalaisia ja rancheja. Mitään muistikuvia tästä ei ole, mutta se ei ainakaan johtunut viinasta. Olimmehan vannoutuneita absolutisteja.

perttuk soitti omaksi onnettomuudekseen. Kerroimme, että halusimme päästä taas juhannustansseihin katsomaan suurta idoliamme Janne Hurmetta. Tiesimme, että perttuk:lla oli ohjelmakuolio oman juhannuksensa suhteen. Hän lähtikin mukaan ilman sen suurempaa yllyttämistä, vaikka suhtautuikin vanhasta kokemuksesta varautuneesti Hukan persoonaan. perttuk oli omatoimisesti päättänyt pukeutua Härski-Hartikaisen paikattuihin farkkuihin, ja näyttikin siltä, että hän olisi ollut menossa laittamaan jotain romuja kuntoon.

Tällä kertaa tanssipaikka oli kauempana, Oriveden Talviaisissa korkean mäen tai harjun huipulla. Paikalla totesimme, että sekä perttuk:lla että Hukalla ei ollut lainkaan käteistä lippujen ostoa varten. Tämä ei ollut sinänsä yllättävää Hukan kohdalla, mutta perttuk oli perseaukinen, vaikka hän tienasikin ainakin 7 000 € kuussa. Maksoin siis koko porukan sisään kaikilla käteisilläni.

Minä ja Hukka istuksimme hetken siinä lavan pihalla oven vierellä herättämässä huomiota. Paikallinen järkkärinainen kysyi, että olemmeko esiintyjiä. Eräs eläkeläinen kertoi taas, että hänen iskelmäuransa oli maksanut hänelle useamman avioliiton, talon ja koko omaisuuden. Olimme edelleen täysin munattomia lässyperseitä, joten kiipesimme lehterille katselemaan jengiä. Ylhäällä juttelin lisää järkkärinaiselle, joka hyvin pian kertoi uskovansa telepatiaan ynnä muuhun höpöön. Koska takanani oli hyvin vähän tilaa, en voinut tehdä klassista poistumista takavasemmalle vaan jatkoin juttelua. perttuk ihmetteli, miten lyhyessä ajassa sain toisesta ihmisestä selville sellaisia asioita. Kysyin voisiko järkkärinainen joskus koutsata minua vähän tanssien suhteen, mutta hän ei oikein ymmärtänyt viestiäni, vaan suositteli hyvää tanssikoulua. Sen sijaan hän oli kovin kiinnostunut Jäätävästä Sheriffistä ja Debuty Jysäristä. Tämä johtui mahdollisesti tavasta, jolla esitimme taitomme ja asiamme. Sitten tauollaan nainen meni laulamaan karaokessa Popedaa ja Yötä, jotta kuulisimme, kuinka hyvin hän osasi laulaa. Hän näes oli ottanut laulutunteja ja etsi iskelmäyhtyettä. Annoimme hänelle seuraavan LINKIN jatkoa varten, koska tiesimme hänen haluavan mukaan.

3

Jäätävä Sheriffi ja Debuty Jysäri juhannustansseissa

Menimme sitten moshaamaan lavan luo itsensä Maestron Janne Hurmeen tahdissa. Tauolla Maestro kävi vaivihkaa pihassa tupakalla lämmittelemässä bändäreitään lihan himoja varten. Olimme järkyttyneitä, koska lavan ulkopuolella suuri idolimme näytti aivan aikansa eläneeltä pultsarilta, Runosmäen Ruusun mieheltä.

Toinen bändi jatkoi taustalla ja naistenhaku oli alkanut. Joku tyttö kävi hakemassa perttuk:ta tanssimaan ja he antautuivatkiin villiin kehojen väliseen sykkeeseen, joka näytti suorastaan rakastelulta. Uskonkin, että kahden tanssin aikana perttuk kaivoi ruiskun taskustaan ja väkijoukon keskellä vaivihkaa hedelmöitti tytön kantamaan suuren rakkauden yön tulosta. Parin hekuma ja nautinto olivat niin valtavia, että ihmiset saivat orgasmeja jopa kymmenien kilometrien päässä tanssilavasta.

Jälkeen päin, kun rakastuneiden pari erosi viipyillen toisistaan, alkoi ankara hiillostus, jonka aika perttuk kertoi telepaattisesti saamansa tiedot tytöstä: Tämä oli tuore abiturientti, kaikkeuden kaunein ja tuoksui kedon kukkasilta. perttuk ei voinut tosin tietää tätä varmasti, koska hän ei ollut tuhlannut tyttöön maallisia sanojaan. Tyttö kävi moneen kertaan vetelehtimässä alfauros perttuk:n lähistöllä, mutta parin välinen rakkaus oli jo kuollut. perttuk sanoi, että hän tapaisi tytön vielä, koska tämä asui Tampereella ja kävisi lääkärin vastaanotolla. Sanoin perttuk:lle, että todennäköisesti muija tulee hakemaan apua aborttiin. perttuk oli vakaasti sitä mieltä, että oli saanut jo saanut kaiken mahdollisen elämän hedelmäpelissä. Hän ei tiettävästi tavannut enää koskaan tuota kedon tyttöä, eikä heille syntynyttä lasta. Tytöstä tuli perttuk:n juhannuskurpitsa, jota hän usein iltaisin muistelee Jallu-pullonsa äärellä.

5

Kuva sumennettu tarkoituksella, etteivät perheen pienimmät pelästyisi.

Myöhemmin, kun aloimme tehdä lähtöä, saapui järkkärinainen luokseni ja ilmoitti minulle, että ”hän menee nyt syömään makkaraa”. En tässä vaiheessa ollut itse ihan tilanteen tasalla, joten toivotin hyvät illanjatkot. Eipä sillä väliä, koska makkaraan minulla ei ollut enää varaa. Hukka ja perttuk olivat kuluttaneet jo koko budjettini. Päätimme lähteä puolenyön tienoilla takaisin Hervantaan, koska Pera ei arvostanut lainkaan Maestroa.

Kotimatkalla Pera alkoi valittamaan nälkää. Kerroimme hänelle, että emme olleet Hukan kanssa syöneet koko juhannuksena mitään, koska emme olleet muistaneet käydä ruokakaupassa. Olimme vain juoneet viinakaappia tyhjäksi. perttuk uskoi tämän kaiken kyseenalaistamatta ja alkoi sääli Hukkaa niin paljon, että ajoi Oriveden ABC:lle ostaakseen Hukalle ruokaa Hesburgerista. Uuden tiedon valossa perttuk alkoi luulla, meidän olleen koko ajan kännissä, koska jatkuva sekoilumme oli ollut hyvin uskottavaa. Hän käski meitä varastamaan nuudeleita kaupasta, jos rahat olivat joskus lopussa. Lisäksi hän sanoi, että käyttäydymme kuin lapset [klikki päässä]. Loppujuhannuksen kutsuimme sitten perttuk:ta ”isiksi”.

Ajoimme takaisin Hervantaan ja huusimme autosta ”SEMBAAALAYOOOHHH”:ta kaikille ohikulkijoille. perttuk:ta hävetti niin paljon, että hän lukitsi autonsa ikkunat. Koska hän oli niin uuvuksissa yöllisistä lihanhimoista kedon tytön kanssa, majoitin hänet Hukan kaveriksi olohuoneeseen.  perttuk päättikin alkaa juomaan olutta, koska muutkin olivat ilmeisesti aivan sekaisin. Todellisuudessa olimme viettäneet raittiina monta päivää. perttuk kertoi tarinan siitä, kuinka hän oli edellisenä juhannuksena oppinut pakon edessä juomaan olutta ja sanoikin ”nyt mä voin tälleen vaan juoda”, vaikkei oluesta lainkaan pitänytkään.

Mutta sitten kamalan alkoholin kulutuksen seurauksena yksin dokanneelle perttuk:lle iski juhannusrefluksi eli oksennustauti.

perttuk:n haliessa ämpäriäni kirjoitin tuolloin naivistisen version juhannusseikkailusta ylös ja lähettelin sitä kaikille Tinderin mätseille. Joku vastasi ”mitä vittua”, jota seurasi instant-ban minun puolelta. Eräs nainen nimeltä N kirjoitti ”shit happens” viitaten surulliseen tapaan, jolla perttuk menetti kurpitsansa. Paljon paljon myöhemmin tapasin sattumalta N:n, joka muisti kauniin juhannustarinani. Siitä alkoi yksi surullisimmista tapauksissa elämässäni.

sieppaa2

4

Sunnuntai

Kun seuraavana aamuna heräsimme, oli perttuk jo pakannut romunsa ja häipynyt omia aikojaan. Hän oli jättänyt keittiön pöydälle viestin Jäätävän Sheriffin ja Debuty jysärin kansipapereiden rääppeisiin, että olimme tylsää seuraa ja näköjään meillä oli jääkaappikin täynnä ruokaa. Kuitenkin – niin ristiriitaista kuin se olikin – hän pyysi soittamaan, kun heräisimme, minkä teinkin saman tien perttuk:lle, että ajaisi takaisin jatkamaan juhannusseikkailua. Jälleen ilman vastustelua hän saapui ja ranch-aamupalan jälkeen lähdimme FFHolmin henkilökohtaiselle matkalle.

Juhannuksen aikana perttuk:n ja Hukan ystävyys kehittyi murtamattomalle tasolle ja nykyään he ovatkin täysin erottamaton parivaljakko kaikenlaisissa swingers-bileissä.

0

Miehen on tiedettävä, milloin on oikea hetki poistua paikalta.

Hukan ajatuksia rakkaudesta

Tänään Mastermind Hukka ottaa Juhannuspsykoosin päivittämisen vastuulleen kertomalla rakkauden perimmäisestä olemuksesta.

Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet.

I

Olut… Tuo pieni sana ja kuohuava mallasjuoma… Se ei varsinaisesti liity mitenkään tähän tarinaan, mitä olen kirjoittelemassa, tai näyttele muuta kuin sivuosaa näissä ihmiskohtaloissa. Ei ainakaan toivoakseni.

1

Näen kuitenkin asialliseksi mainita tuon juoman, sillä tätä kirjoittaessani jossain vaiheessa tulen huomaamaan juoneeni kaksi kpl kyseistä juomaa. Nämä ihmiskohtalot ovat tosia, mutta yleisen hyvän maun nimissä jätän yksityiskohtia ja muuta tarpeetonta krääsää pois. Aloittakaamme.

Kun tutustuin FFHolmiin olin kihloissa tulevan ex-vaimoni kanssa. Uskoin päätyväni onnellisesti naimisiin, mutta toisin kävi. Luulin hänen [FFHolmin] oman suhteensa kestävän, kunnes sitten kuulinkin luulleeni väärin. Näen tässä tiettyä nuoruuden naiiviutta ja kokemattomuudesta johtuvaa herkkyyttä.

Sanoisin äkkiseltään, että PerttuK:n naisasiat ovat hyvällä mallilla, hänhän ei hirveästi ole joutunut pettymään noihin otuksiin. Ronald McMagickSS  puolestaan antoi sydänsurujen viedä ja varmaan myöntää itsekin, ettei se ollut niin järkevätä. Sydänsurut on melkein yhtä paskaa ku sydänoireet, mut mielummin otan sydänoireet. Sydämentahdistin vois olla kans kova, jos komppi ei muuten pysy groovessa. Tämä taitaa jo vähän eksyä aiheesta. Tässä vaiheessa lienee korkea aika esittäytyä.

Olen Hukka ja uskallan väittää löytäneeni tässä frendiporukassa ne paskimmat naiset. Ihan hyvä varmaan, että joku näyttää muulle porukalla sitä: ”Älä tee näin”-esimerkkiä. Ikävä vaan kannaltani, että se olen minä. Mielestäni paras ratkaisu on siirtyä elämässään eteenpäin ja oppia virheistään. En väitä olevani kyllä mikään expertti näissä asioissa, enkä nykyisellä asennemaailmalla varmaan tule olemaankaan.

2

Kuvituskuva: Musisoimme FFHolmin kanssa.

II

Rakkaus, mitä se on? Nuorempana olin paljon idealistisempi ja optimistisempi, joku voisi sanoa naivistinen tyhmyri. Itse pidän enemmän termistä: vitun idiootti. Tuolloin ajattelin, että rakkaus on jotain suurta ja merkittävää elämässä. Nytten tuntuu, että se on vain kemiallinen reaktio aivoissa, jonka tarkoitus on saada ihmiset nussimaan, jotta tämä laji säilyisi, ja näin ollen paljon primitiivisempää kuin mitä nuori romantikko suostuu uskomaan. Lopulta rakkauden tarkoitus on vain sumuttaa meidät unohtamaan, että olemme vain kasa kiimaisia apinoita, jotka tulevat kuolemaan. Me kaipaamme rakkautta, läheisyyttä ja lämpöä, sillä maailma on kylmä ja välinpitämätön.  Me olemme osa maailmaa, jotenka me olemme kylmiä ja välinpitämättömiä ja pizzalaatikkoni on tyhjä. Yritän sanoa, että kaipaamme lämpöä, koska mutta palelemme, ja me silti hohkaamme itse kylmää.

3

Kuva kertoo kaiken.

Kukaan ei jaksa olla lämmin ja rakastava kaikille.  Se on vain inhimmillistä. Tästä päästäänkin siltaa pitkin kysymykseen miksi sitä pitäisi olla joku vierellä ollakseen onnellinen? Lopulta tuntuu, että jokainen haluaa jonkun vierelleen. Näkemykseni mukaan kukaan ei tunnu esim. Tinderistä löytävän muuta kuin yhden illan juttuja, ei siinä mitään pahaa. Mietin vain sitä, onko ns. perinteinen parisuhde katoamassa, elämmekö sinkkujen ja yksinhuoltajien maailmassa, vai onko tässä otannassani jotain vikaa?

Toisaalta onko sillä merkitystä? Maailmassa on aina ollut kautta historian ns. vanhoja poikia ja ikisinkkuja. Nykyään kenties oma lisänsä on kaiken maailman Men Going Their Own Way -jutut ja muut vastaavat ajatussuuntaukset. Olen tässä vuoden aikana tullut tulokseen, etten itse jaksa edes yrittää mitään aiheeseen liittyvää, jotenka varsinaisestihan koko aihe ei varsinaisesti edes ole huolenaiheeni. Vakaan uskomukseni mukaan ihmisen tulisi pitää tunteet kurissa, olen huomannut asioiden kusevan aina, kun päästän niistä irti.

4

Joskus ne elämäntavoitteet ei oo ihan niin korkealla.

Näin ystävän ulkopuolisin silmin katsottuna musta tuntuu,, että FFholmin nykyinen sinkkuus johtuu hyvin pitkälti siitä että hän elää modernissa maailmassa ja etsii vanhoillisempaa naista. Valitettavasti sinistä poliisi-laatikkoa ei kulje joka perjantai. Suosittelen juhannustansseissa käymistä ja paria whisky-shottia, palan painikkeeksi lonkero ja grillimakkara. Ronaldin ongelma nyt on ihan vaan turkulaisuus (en ole varma saako tässä blogissa kiroilla). Suosittelen lavaa kaljaa, rommikolaa ja kahta liikennemerkkiä. Palan painikkeeksi kossupullo. PerttuK:n ongelma lienee juhannuskurpitsa, joka jäytää hänen ajatuksissaan ja josta hän ei pääse yli eikä ympäri. Suosittelen absinttia ja kahtatoista jekkubatteria. Palan painikkeeksi kannattaa masturboida Raamatulle. Ystävämme Peter Northin ongelma puolestaan tuntuu olevan jatkuva stressiperäinen vitutus. Suosittelen ratkaisuksi alkoholismia. Palan painikkeeksi masennus ja iskelmäklassikoita. Omaa tilannettani analysoidessani tulen auttamatta siihen tulokseen, että mikäli mielenkiintoni ja optimismini riittäisi näihin naisasioihin, niin minulla olisi varmastikin useampi ongelma asenneongelmasta alkaen. Rakkaus on niille, joille se sopii ja sillä sipuli. Miksi tarvitset ketään ollaksesi onnellinen, kun voit vain olla onnellinen? Mitä on olla onnellinen?

5

Jengi diggaa kivoista luontokuvista

III

Kokemuksieni mukaan onnellisuus on sitä, että nauttii hetkestä, siitä mikä elämässä on hyvää. Ystävät, pizza, kalja, olut, musiikki, bisse, börsta, Öl… Elämä on juuri niin monimutkaista kuin siitä tekee. Itse nautin siitä, miten yksinkertaista se on omalla kohdalla juuri nyt. Olen kuitenkin mielestäni väärä ihminen puhumaan näistä asioista, onnellisuus on lopulta aika henkilökohtainen asia.

Joillekin onni on toimiva parisuhde ja moisen saavuttamisessa on moniakin ongelmia. Ensimmäinen on löytää sopiva kumppani ja seuraava on saada hommat pyörimään. Entä sitten kun tulee ensimmäinen suuri vastoinkäyminen? Hyvinä päivinähän kaikki on kuitenkin helppoa. Sanotaan näin, mielestäni tämä kuulostaa sairaan monimutkaiselta ja jatkokysymys on, entä jos se ei olekaan kaiken sen yrittämisen arvoista? Entä jos jonkun toisen kanssa asiat toimiskin paremmin? Se on vähän kuin yrityksen perustaminen, se on investointi ja sijoitus joka voi mennä pahoinkin mönkään.

Pelottavaa, mutta mitä emme tekisi tavoitellessamme onnea? Entä olemmeko lopulta sen onnellisempia?  Samapa tuo. En mä mistään mitään kuitenkaan tiedä. Jatkuu ensinumerossa…

– Hukka

Ihmis-Keno

Vuosia takaperin näin unen, jossa valmistin pizzaa lapsuudenkotini kylpyhuoneessa pesukoneen kannen päällä.

FFHolmin ainoa seuraaja perttuk on valittanut, että Juhannuspsykoosi ei julkaise tarpeeksi usein suolensisältöä. Niinpä nyt ensimmäistä kertaa kokeilemme, kuinka homma pelaa, kun haamukirjoittaja julkaisee FFHolmin jorinoita. Sanantarkkoja jorinoita. (Toim. huom.: FFHolm on täysi natsi, joka ei anna minulle pienintäkään taiteellista vapautta.) Tällä hetkellä FFHolm löhöää kalsareissa perttuk:n sohvalla, sillä omaa sohvaa hänellä ei enää ole. Se myytiin pakistanilaisille. FFHolm toi etukäteen ilmoittamatta perttuk:n luo kolmannenkin tyypin, joka välttelee perttuk:n kivesveden juomista.

Muistelmien jatkaminen ei tunnu luontevalta julkaisutavasta johtuen, joten tänään paneudumme kumppaninetsinnän taiteeseen. Kiinnitämme huomiota ennestään tuntemattoman, kiinnostusta herättävän nisäkkään hyviin ja erityisesti huonoihin ominaisuuksiin. On tärkeää osata siivilöidä paska simasta pois ennen juomista. Huono valmistautuminen johtaa juhannuspsykoosiin. (Niin kyllä hyväkin.)

Jokaisen on hyvä edes ajatustasolla tehdä listat kumppaniehdokkaan hyvistä ja huonoista ominaisuuksista. (Nämä ovat ne Kenon numerot.) Mallia voi ottaa esimerkiksi tässä artikkelissa esitetyistä ominaisuustaulukoista. Tarvitaan todella monta hyvää ominaisuutta yksittäisen huonon asian kumoamiseen.

Parisuhde-expertti FFHolm kehottaa ottamaan esimerkiksi alapuoliset standardoidut ominaisuuslistat mukaan baarin kesäterassille. Varmoin ottein voi sitten siellä lähestyä kiinnostavaa punatukkaista henkilöä ja kysyä häneltä:

Hei! Osaisitteko kertoa minulle, kuka näytteli Ridge Forresteria? Siis sitä alkuperäistä.

Tästä voikin sitten aloittaa luontevasti keskustelun Lauri Karhuvaarasta, jota myöten pääsetkin utelemaan punatukan henkilökohtaisista asioista. FFHolmin mielestä valtaosa alapuolisista huonoista ominaisuuksista pitäisi saada selvitettyä ja mieluusti poissuljettua ensimmäisten viiden (5) minuutin aikana. FFHolm on samassa ajassa onnistunut selvittämään erinäisiltä henkilöiltä abduktiokokemukset ym. kolmannen asteen yhteydet.

FFHolm_muija

Sucker for Redheads.

Standardoidut Hyvät Ominaisuudet:

Kiltteys Luotettavuus, omavaraisuus, pulsuilemattomuus Ei anna eikä vonkaa ekoilla treffeillä
Ei sukupuolitauteja ennen sinua Sopivan tiukka (muttei natsi) Punainen karvoitus (sheivaus menee edelle tietyillä alueilla)
Huumorintaju Käytöstavat, kohteliaisuus, huomaavaisuus Sosiaalivammattomuus

 

Standardoidut Huonot ominaisuudet:

Kyvyttömyys sanoa ”kiitos” Depressio, koska ei ole sun asiasi sitä lähteä parantamaan Puhekyvyttömyys, sosiaali-vammaisuus Käyttää rahaa anaalin valkaisuus Harrastukset menevät sairaisiin mittasuhteisiin
Niin kaunis naama, että saa sillä kenet haluaa Skitsous Kaljut normaalisti karvanpeittämät alueet päässä Vitun tylsä tyyppi Muistisairaus
Rokkistaraan verrattava tupakointi Varastelu Kyvyttömyys rakastaa Puhuu paskaa muista Pelaa pokemonia baarin terassilla yksin seurassa
Laiskuudesta johtuva työkyvyttömyys ja pitkäjänteisyyden puute Ei harrastuksia Hajuttomuus, mauttomuus Kakkaa vaatteissa Ei pysty elämään ilman alkoholia
Ajaa tukkansa, vaikka se on luonnostaan punainen Ei pese alapäätään Messuhallin ja patongin mittasuhteet Huoleton alapään käyttö kylällä Haluaa lähteä Ghanaan opiskelemaan puunaamareiden veistoa

blogiin

Nähdään Kirkan keikalla Valkeakoskella!

Kolmen hengen työryhmällemme heräsi joitain eriäviä mielipiteitä listattavista ominaisuuksista ja listojen soveltamisesta käytännön elämään.

  • perttuk kommentoi: Esimerkiksi FFHolmin mielestä ei ole hyvä ominaisuus, jos kumppaniehdokas on skottilainen hame (kilttiys), vaan hän halusi korvata tämän kiltteydellä. Itse en pysty ymmärtämään FFHolmin mielipidettä, että punainen – vieläpä punaiseksi värjätty – tukka 1 000-kertaistaa nuoren naisen viehättävyyden. (Nyt FFHolm sanookin, että punainen tukka tarkalleen ottaen asettaa naisen luokitukseksi automaattisesti vähintään 3/5.) Hyväksyisin ehkä häntä paremmin sen, että hyvät puolet neutralisoivat huonoja… mutta nyt kun listaa katson, ovathan nuo huonot puolet järkyttävän raskauttavia. Täytyy myöntää, että aika pitkälti luotan FFHolmin asiantuntemukseen, sillä hän todella lähestyi punatukkaista tyttöä Lauri Karhuvaaralla eilen kesäterassilla, mistä en itse olisi uneksinutkaan edes vaikka olisin halunnut.
  • FFHolm kommentoi: Itse en ole koskaan rehannut baarista ketään vierasta kotiini. En myöskään halua pilata elämään väärän ihmisen kanssa. Yläpuoliset huonot ominaisuudet ovat luonteeltaan sellaisia, että en ryhtyisi seurustelemaan edes punatukkaisen naisen kanssa, jos hänellä on yksikin em. huonoista ominaisuuksista. Ne pilaavat suhteen ennemmin tai myöhemmin. Osa huonoista ominaisuuksista on tosin sellaisia, että friendzonettaisin emännän, josko hän myöhemmin osoittaisi parempaa suoriutumista. PS. punatukkainen tyttö, jonka perttuk juuri mainitsi oli liian kiinnostunut pelaamaan Pokémon Go:ta, jolla hän peitti surullisen kyvyttömyytensä muodostaa elämäänsä kauniita asioita.
  • Kolmas tyyppi kommentoi: Oman kokemukseni mukaan ongelmana useammin on positiivisten asioiden poissaolo kuin satunnaiset negatiiviset kohdat. Näin ollen itse haen enemmän positiivisia ominaisuuksia kuin negatiivisten poissaoloa. Toisaalta kaikkein tärkeintä on tuntea oma arvonsa, ja sama pätee myös muihin.

Juhannuspsykoosi rohkaisee kaikkia lukijoitaan lähestymään kiinnostavilta vaikuttavia ihmisiä kesäterasseilla, uimahallien pukuhuoneissa, ruokajonoissa, ehtoollisleivällä ym. kansantapahtumissa. Lisäksi mainittakoon, että Valkeakoskella eli KOSKIssa uskotaan edelleen mestari Kirkan edelleen olevan täysissä sielun- ja keikkailunvoimissaan. FFHolmiakin kiinnostaisi nähdä, kuinka Kirka tänä päivänä keikkaa vetäisee.

-perttuk

-FFHolm

-JIh0